Siilinpihalla

HYVÄÄ YSTÄVÄNPÄIVÄÄ!

2012-02-14T08:19:00.001+01:00

METSÄPOLUILLA

2012-02-01T14:40:00.004+01:00

Pakkasusva nousee saaren takaa Kallajärvellä.

Huutokalliolta on hienot maisemat järvelle.

Ruusutarinoiden lomassa pitänee kertoa retkestä, jonka tein viime sunnuntaina. Nythän on ollut huikean kauniita pakkaspäiviä. Iltapäivällä pakkanen on laskenut sen verran, että kaunis sää houkuttelee ulkoilemaan kameran kanssa.

Läksin vakio lenkkipolulleni, mutta huomasin, että Kommelin luolille menee ihan hyväksi tamppaantunut polku. Joten sinne! Kommelin luolat sijaitsevat kotijärveni Kallajärven itä-rannalla, Mikkelin kaupungin perintömetsässä. Kotipihasta on vain n. kilometri kävelymatkaa. Sinne tulee retkeiltyä silloin tällöin, koska paikka on niin jännittävä. Vieraat raahataan sinne useimmiten myös, lievästä vastustuksesta huolimatta;)

Kävelin reippaasti polkua ohi luolien. Kiipesin Huutokalliolle, josta avautuu huikea maisema alas järvelle. Kahlasin hangessa korkeimmalle kohdalle ja hups! Liukumäki jäälle oli lähellä. Jäälle on aika reipas pudotus ja aika lähellä alapuolella oli myös kaksi hyvin merkittyä avantoa, verkkoja varten. Avantouintia harrastankin mieluummin oman laiturin päässä! Korkealta sain kuitenkin hienoja kuvia:)

Polku jatkuikin jyrkkää rinnettä ylös, jossa en ollut ennen käynyt. Ajattelin, että sieltä vielä ylempää saan upeita kuvia. En tiennyt, mihin polku johtaa, mutta johonkinhan se menee, kun siellä kerran kävellään. Kävelin...kävelin...kävelin....kului tunti, kaksi...kävelin. Ei kuulunut mitään ääniä, vain pieniä risauksia ja narskuntaa jalkojeni alla. Käväisi mielessä ilves, jonka jälkiä oli pihassakin ja karhut, joista on ollut havaintoja lähellä. Aloin hyräillä rauhoittaakseni itseäni, kuten Martta kissa. Vilkkaasta mielikuvituksesta on joskus harmia, jos iloakin. Puut alkoivat näyttää otuksilta! Ei kivoilta kuvattavilta vaan pelottavilta.

Metsässä oli jännittävää, kuten tässä olevan "portin" kohdalla.

Huutokalliolla

Hienoja lumitähtiä rannan puissa.

Mitähän tuolla on?

Aurinko oli jo laskemassa, kun pääsin lähelle kotia.

Sitten alkoi jyrkkä alamäki, melkoista taiteilua, mutta alas tulin kaatumatta;) Tulin pienelle tielle, lähellä oli yksi talo. En yhtään tiennyt, missä olin! Mietin, että menenkö kysymään, mutta hävetti....Kuulostelin. Kuulin autojen ääntä ja muutaman sadan metrin päässä näin alapuolella 5-tien. Suuntasin siis tien yli ja löysin ensimmäisen tutun tien nimen. Osasin mennä oikeaan suuntaa kotia kohti. Retkelleni kertyi aika paljon pituutta, koska aikaakin meni reilusti yli kolme tuntia. Kiinnostava kohdata yksin omia ajatuksia, epävarmuuttakin, mutta kyllä kaksin retkeily on hauskempaa. Tutussa paikassa yksin olo tuntuu paljon hauskemmalta:) Voi, miten ihanaa oli mennä saunaan.....

PENSASRUUSUT I

2012-01-26T11:52:00.003+01:00

Karjalanruusu, Rosa acicularis, on yleinen pohjoisella pallonpuoliskolla havumetsävyöhykkeellä esiintyvä pensasruusu. Se kukkii ensimmäisenä ruusuista kesäkuussa ja kasvaa n. 1,5 m korkeaksi. Tekee runsaasti juurivesoja. Syysväritys on kelta-puna-violetti ja pitkulaiset punaiset kiulukat ovat koristeelliset talvella valkoista lunta vasten.

Minulla on ollut tapana näin talvella koota muistiin erilaisia tärkeitä asioita kasveista. Puutarhassa kun ei vielä pääse muuta tekemään kuin lumitöitä. Siemenkasvatustakin aloittelen vasta hieman myöhemmin. Viime talvena kerroin perinteisistä perennoista ja silloin jo taisin mainita pensasruusut.

Puutarhassani on ollut jo ennen minun tuloani tänne useita erilaisia pensasruusuja, lähinnä luonnonruusuja eli villiruusuja ja tietysti juhannusruusua. Villiruusujen kestävyydestä kertoo se, että ne saattavat säilyä vuosikymmeniä hoitamattomina. Tosin varsinkin juolavehnän kitkeminen juuristoalueelta saa ruusupensaat aivan uskomattomaan kukoistukseen :). Pensasruusujen hoitaminen on helppoa. Keväisin leikkaan vain kuivuneet tai muuten ränsistyneet oksat pois ja kitken juuristoaluetta. En lannoita muuten kuin kasaamalla juurille nurmikon leikkuujätettä tai keväisin ja syksyisin haravoimiani lehtiä. Runsaasti juurivesoja tekevät pensasruusut vaativat vahtimista. Tekevät uskomattoman pitkiin matkoihin vesoja, jos silmä valttää;) Niiden poistaminen tai istutusten rajaaminen on tärkeää, ettei ihan viidakkoa pääse syntymään.....ellei niin halua;)

Villiruusujen nimeäminen on tosi vaikeaa, kuten monien muidenkin pensasruusujen, koska niitä on niin valtavasti erilaisia, mutta kuitenkin kovasti toisiaan muistuttavia. Hyvä hakuteos on Pirjo Raution Suomen ruusut ja Ruususeuran sivuilta löytyy myös hyvää tietoa. Alan harrastajien netti-palstoilla kuten Klorofyllissä voi myös kysellä ruusujensa tunnistamista.

Nukkeruusu, Rosa nitida, on kotoisin Pohjois-Amerikasta. Se kasvaa n. 80 cm korkeaksi pensaaksi ja kukkii kesä-heinäkuun vaihteessa. Kukat ovat pienet hennon vaaleanpunaiset. Syysväritys on kauneimpia pensasruusuilla. Voimakkaan punaisen sävyt sykähdyttävät ruska-aikaan.

Punalehtiruusu, Rosa glauca, on kaunis sinertävälehtinen pesas. Se voi kasvaa jopa kolmimetriseksi leveälatvuksiseksi pensaaksi. Juurivesoja se ei muodosta. Kesäkuussa kukkivan pensaan kukat ovat pienehköt, mutta todella kauniit. Kukkia on yleensä runsaasti.

TALVEN JA KESÄN VALOA III

2012-01-21T13:10:00.002+01:00

Martan päivystyspaikka talvella. Sitruunapelargoni sinnittelee kevättä kohti.

Tärkein oli unohtua liittyen puutarhaan. Ei nyt niinkään tähän valoteemaan, mutta kyllä tässäkin näkyy valon vaikutus dramaattisesti. Tärkein apulaiseni, Martta- kissa maastoutuu hyvin ajoittain väriensä ansiosta. Välillä tuntuu, että sen mustavalkoinen olemus pomppa maisemasta talvella. Se kyllä näyttää etsivän suojaisia reittejä, ettei joutuisi isompiensa saaliiksi, kuten ilveksen. Viime talvena se oli lähellä, koska ilves saalisti myöskin pihapiirissämme. Siitä taitaa johtua, ettei nyt ole ollut jäniksiä lainkaan. Ainoastaan Martan jälkiä näkyy pihapiirissä.

Martta nauttii lumisateesta.

Martta maastoutuu harjaneilikoiden ja tarhatyräkin lomaan.

Kesällä Martalla riittää metsästettävää, varsinkin myyriä. Suojaavaa kasvustoa on runsaasti. Martta osaa tosi hienosti kulkea hentojenkin kasvien joukossa. Harvoin se katkoo mitään. Kun se osaisi vielä metsästää vesimyyriä! Niille se ei valitettavasti mahda mitään:(

TALVEN JA KESÄN VALOA II

2012-01-18T13:00:00.001+01:00

Tänään

Elokuussa 2010

Tänään

Heinäkuu 2011

Tänään

Kesäkuussa 2011

Lunta tulee nyt siihen tahtiin, että maisema kuorruttuu aina vain hienommaksi. Kesää väreineen ja valoineen kaipaan kyllä hirveästi, siksi päätin jatkaa tätä kesä-talvi kuvaparien esittelyä. Kesäkuvista tulee niin hyvä mieli, kun päivä pitenee koko ajan ja kevät ja kesä lähenevät:)

TALVEN JA KESÄN VALOA

2012-01-14T15:45:00.002+01:00

Olen tainnut täällä hihkua valosta aika usein. Joko sen puutteesta tai sitten sen ilmestymisestä jälleen.
On varmasti tullut selväksi, miten tärkeää valo ja aurinko minulle ovat. Siitähän oli jo tarinaa edellisessä postauksessa.

Tänään tehdessäni lumitöitä pihalla ja vielä rannallakin, jäin miettimään sitä, miten valo onkaan erilaista eri vuodenaikoina. Talven valoon liittyy aina lumi. Jos sitä ei ole niin tuntuu erityisen pimeältä ja kurjalta kuten viime vuoden lopulla. Kun lunta vihdoin tuli, se kirkasti kaiken. Hieman ajoittain pilkistävä aurinko saa koko maiseman kimaltamaan huikean kirkkaana. No, ei muuta kuin aurinkolasit esiin! Sitten voi tietysti hieman valittaa, kun on niin hiivatin kirkasta;)

Kesällä on niin hurjasti värien yltäkylläisyyttä, että aurinko saa ajoittain kaiken näyttämään suorastaan räikeältä! Ja taas tarvitaan aurinkolaseja;) Osaisinkohan ollenkaan samalla tavalla haltioitua valosta, väreistä, kaikesta luonnossa, jos meillä ei olisi näin valtavia eroja eri vuodenaikoina.....

Tänään

Kesäkuun lopulla

Tänään

Elokuussa

Tänään

Elokuussa

Kuviin päätin ottaa nämä rajuimmat erot eli talven ja kesän. Kesää on kyllä ikävä!

Tässä on sitä kauneinta kesävaloa! Arvatkaapa, mikä tämä on?

TALVIUNEN LOPPU

2012-01-08T18:42:00.000+01:00

Tänään se sitten tapahtui! Heräsin! Oikeasti olen niin valosta riippuvainen, että koen syksyn ja loppuvuoden todellakin nukkuvani:( Siili on sieluni eläin ja olemme samanlaisia talviunen suhteen. Ei oikein irtoa mikään. En saa aikaiseksikaan mitään. Ei oikein mikään huvitakaan. Eikä mitään ainakaan näe tältä pimeydeltä ;). Liikkuminenkin on niin kankeaa joulusyöpöttelyn jälkeen. No, ei elämä ihan noin kauheaa ole, enkä masentunutkaan ole, mutta minä nyt taidan tarvita tätä lepokautta jaksaakseni taas innostua auringon myötä!

Huikea auringon nousu ja reipas pakkanen ( -13 ) saivat minut heräämään ja lähtemään ulos! Lenkille ja kuvaamaan ihmeellisen näköistä luontoa, joka oli saanut puhtaan valkoisen kunnollisen kuorrutuksen, vihdoin! Järven jäälle en kuitenkaan uskaltanut, koska se on varmasti heikko. Kiinnostavia jälkiä siellä olisi ollut....ahma, ehkä?

Aamulla aikaisin maisema sisältä kuvattuna

Keiju seuraa tapahtumia

Puolison tekemä portti

Valamonruusun kiulukat

Punakoison marjoja

Toinen portti, joka on tehty vanhoista siltarummuista ja metallista

Lehtoängelmä

Hienoja yksityiskohtia lumitähtien tekemänä

Puutarhakin näyttää taas kinnostavalta, kun kaikki romppeet ja risukot ovat piilossa lumen alla. Voi kuinka sininen taivas onkaan!

SINISIÄ HETKIÄ

2012-01-06T15:16:00.002+01:00

Vuoden vaihde on tuonut joitakin ilahduttavia värikylläisiä ilmiöitä taivaalle ja maahankin. Hassua, mutta lumikin tuntuu värikkäältä kaiken harmauden ja loskan jälkeen. Sininen hetki on se, jolloin pitäisi aina olla kamera valmiina. Hetki on niin lyhyt ja väri niin intensiivinen ......

Joulukuusi ja muut koristeet ovat vielä paikoillaan.

Kaunis lumipeite valaisee maisemaa, mutta järvi on harmaa, koska jäälle suli paljon vettä.

Keijukainen odottaa sinisen hetken saapumista. Pieni aavistus jo on...

Sisällä on vielä joulutunnelmaa ja koko perhe koolla, siis kodikas tunnelma kaikin puolin. Nyt ollaan vaan ja rentoudutaan jutustelun, kirjojen ja hyvän ruoan parissa. Uunista alkaa levitä ihana hirvipaistin tuoksu. Tänään syödään vielä yhdessä, huomenna osa nuorista lähtee taas tahoilleen.

HYVÄÄ UUTTA VUOTTA 2012

2011-12-31T14:02:00.002+01:00

Kaiken harmauden ja myrskyjen jälkeen saimme ihka oman "ilotulituksen" tänä aamuna! Riemua kesti vain hetken, mutta muistijälki kestää varmasti aika kauan....onneksi kamerakin oli lähellä:) Aamutakkisillaan meinasi tulla kylmä, kun oli hieman pakkastakin ja lunta. Kannatti hieman palella! Ihana UUDEN VUODEN AATTO!

JOULUN TUNNELMAA

2011-12-23T12:36:00.000+01:00

Sisareni tekemä sininen haltiakin on joulutunnelmissa :)

Tänä vuonna olen selvinnyt jouluvalmisteluista ilman stressiä! Hyvä minä:) Monet murheet elämässä ovat opettaneet etenemään hitaammin ja rauhassa. Näen asioita, yksityiskohtiä eri tavoin, tarkemmin. Pienillä asioilla voi olla iso merkitys, että joulun tunnelma ja rauha syntyy. Pieni määrä lunta, joka eilen satoi, kuorrutti maiseman valoisammaksi ja sai monet talventörröttäjät hienohelmoiksi. Aurinkokin pilkisti ja sai mielen virkistymään.

Kallajärvi ei ole vieläkään jäässä. Huomenna lämpiää rantasauna :)

Hieman saatiin lumikuorrutusta.

Valkoinen amaryllis on huikean kaunis.

Ystävältä saatu enkeli koristaa lipastoa.

Tonttu asettui eteisen sohvalle ottamaan vieraita vastaan.

Toissapäivänä tehtiin jo joulusiivous, joululaulujen tahdittamana. Miten hyvältä tuntui tuoda raikkaat matot ulkoa sisälle! Tänään koristelin kuistin ja sisäänkäynnin kuusilla ja havunoksilla. Illalla sytytän kaikkiin lyhtyihin kynttilät, jotka saavat palaa monta päivää. Perheen teini koristelee joulukuusen. Sitten vielä tapaamaan rakasta ystävää ja Joulu saa tulla.

Piparin tuoksu,
kiire ja juoksu.
Ainainen hoppu,
nyt se on loppu.
Hetkeksi lopeta touhu,
luoksesi saapuu oikea Joulu!

ONGELMAN RATKAISU

2011-12-16T17:41:00.002+01:00

Perinteinen punainen amaryllis kukkii! Ihana punainen tämän harmauden keskellä:)

Blogistani hävisi tausta, se rouhea rapistunut sementtipinta, jossa oli raita turkoosia:(. Näkyihän se jonain pienenä plänttinä keskellä, mutta sotki samalla kaiken luettavuuden. Olin kopioinut pohjan "Itkupillin" hienoista pohjista, mutta en saanut ohjeista huolimatta enää samaa pohjaa näkyviin. Päätin muuttaa koko ulkoasun. Pitkällinen "taistelu" toi esiin tällaisen blogi-ilmeen. En ole ihan tyytyväinen, mutta parantelen tätä sitten pikkuhiljaa, ajan kanssa. Mitä sanotte, onko tämä helposti luettava, selkeä, vai jotain ihan muuta?

LUMIPEITE

2011-12-10T09:01:00.001+01:00

Näitä tarvitaan nyt ja villasukat ovat myös hyvä lahjaidea, siis kotimaiset ja käsintehdyt:)

Kova talvimyrsky on riepotellut kotimaatamme eilisestä asti. Tänne sisämaahankin olemme osamme saaneet. Kova tuuli on romisuttanut kattoja, tuivertanut puita ja kinostanut vihdoin satanutta lunta. Tietysti kuistin oven eteen:(. Luminen maisema tuntuu kuitenkin hyvältä ja valoisalta. Toivon, että lumipeite pysyy, niin jouluinen tunnelmakin onnistuu paremmin.

Tänä vuonna sain jouluvalmistelut hyvissä ajoin pois alta, siis lahjat. Olin jo pitkin vuotta miettinyt,
mitä kenellekin haluan antaa. Emme harrasta kovin paljon lahjoja, mutta ainakin lapsille lahjat ovat tärkeitä, vaikka jo aika isoja kaikki ovatkin. Yhden lahjan tekemisestä olen erityisen iloinen:) Tekisi mieli kertoa siitä, mutta ei voi vielä, jos lahjan saaja sattuu lukemaan tätä ;)....ehkäpä sitten joulun jälkeen. Useimmiten olen tehnyt lahjat itse, käsityöläinen kun olen tai sitten hankkinut muilta käsityöläisiltä. Näin saa juuri persoonallisia, ekologisia ja eettisiä lahjoja ja voi vielä auttaa toisia työllistymään:) Toivoisin niin kovasti, että useammat miettisivät lahjavalintojaan ja ostoksiaan ylipäätään. Esimerkiksi Kiinassa tehdyt tuotteet voivat olla halpoja, mutta niiden tekijät voivat olla lapsia tai surkeissa työoloissa raatavia naisia :(. Aineeton lahjakin voi olla loistava valinta ihmiselle, jolla jo on kaikkea: Vaikka kouluvuosi kaukaisen maan lapselle!

Keittiön ikkunasta maisema on nyt ihan erilainen kuin pari päivää sitten.

Lumivaippa peittää maiseman, mutta Kallajärvi ei ole vieläkään jäässä.

Martta viihtyy nyt parhaiten sisällä nukkumassa:) Pieni pyrähdys vain ulkona ja vikkelästi takaisin sohvalle!

Ihanaa joulun odotusta kaikille:)

HYVÄÄ ITSENÄISYYSPÄIVÄÄ

2011-12-06T10:36:00.001+01:00

VALOKUVATORSTAI

2011-12-01T09:06:00.001+01:00

http://inspis.vuodatus.net/

Räsymaton raidat sisältävät muistoja läheisistä ja ajan kulumisesta.

Joku istui vieressä ja näytti minulle, mitä oli kaiverrettu hänen rannekellonsa taakse.

Hyvin pienin kirjaimin.

”Hän jota odotat tulee pian” siinä luki.

- Se on sitten ajan takana, minä sanoin.
- Siinä lukee ”pian”, hän vastasi.
- Mutta ne jotka odottavat eivät koskaan ehdi.
Sen minä sanoin ja ajattelin että kun he sanovat ”pian” puussa jo kasvaa puisia hedelmiä.
- Entä jos siinä lukisi, että hän on jo tullut, minä kysyin.
Silloin hän nousi kiireesti.

”Sinä sitten olet epäuskoinen ihminen”, hän sanoi ja lähti.

Mirkka Rekola: Maskuja

TALVEN MERKKEJÄ

2011-11-28T12:07:00.001+01:00

http://inspis.vuodatus.net/

Pieni pakkanen sai aikaan kuorrutuksen ruusunkiulukoihin. Miten ihanilta pienet väriläiskät näyttävätkään nyt, kun valoa on niin vähän:)

PIPAREITA JA VANHOJA PITSEJÄ

2011-11-27T14:31:00.001+01:00

Tuli sitten sateinen, välillä räntäsateinen, harmaa sunnuntai. Olin ajatellut ulkoilla ja katsella ympäröivää luontoa: Muutoksia, joita siellä tapahtuu joka päivä. Harmaus ja tihkusade ei vain houkutellut, joten päädyin joulukoristelemaan kotia:). Tuntuikin tosi kivalta laittaa lämpimiä värejä, siis punaista, turkoosin sijalle. Kesätekstiilit ja -astiat saivat väistyä. Joskus mukavilta ja kodikkailta tuntuvat ratkaisut eivät vaadi suuria rahasummia tai suurta vaivaa. Tällä kertaa idea lähti pipareista, joissa oli jo reikä valmiina...ripustin niitä ikkunaan kapan kaveriksi. Kesäkappaa en vaihtanutkaan joulukappaan vaan päätin pysyä osittain valkoisessa. Punainen ja valkoinen on mielestäni kaunis yhdistelmä, raikas. Keittiössämme on vanhaa lämmintä puupintaa paljon, joten senkin takia valkoinen on tärkeä väri. Pipareita ripustin myös kynttelikköön vanhojen pipari-ja muffinssimuottien kanssa. Hetkessä tuli jouluinen tunnelma:)

Lampunvarjostimet alkoivat näyttää ankeilta......Pienen penkomisen jälkeen löysin vanhoja pitsilakanoita, joissa on vielä osittain ehjiä kohtia. Niistä sain ommelua mekot varjostimille, ihan nappikiinnityksellä! Helpot siis pestä:). Vielä jouluinen pipariliina, äidin vanha kaitaliina lipaston päälle ja punaiset kynttilät palamaan. Tänään leivon ensimmäiset joulutortut ja katan punavalkoisia astioita ja nautin jouluisesta tunnelmasta hämärtyvässä illassa. Tuli ihan hyvä mieli:)

JOUTSENET

2011-11-21T21:57:00.001+01:00

Kotijärvellämme on vuosia pesinyt yksi ja sama joutsen pariskunta. Useina vuosina poikasia on havaittu vain yksi, joinakin kaksi. Toissakesänä toinen urosjoutsen yritti vimmatusti päästä porukkaan mukaan tai valloittaa naarasta itselleen tai valloittaa reviiriä itselleen.....
Eipä onnistunut, mutta saimmepa seurata monenmoista draamaa harva se aamu. Meteli oli melkoinen aamuvarhain. Joutsenten äänethän eivät ihan satakielelle vedä vertoja;) Törähdysten saattelemana ne ajoivat toisiaan takaa pitkin järven selkää.

Viime yön pakkanen -10 astetta sai hienoja luomuksia aikaan puron varrelle.

Punatulkutkin vierailevat syreeneissä.

Niittyhumala on saanut lumikuorrutuksen.

10 joutsenta oli tässä porukassa, yksi kuvan ulkopuolella.

Tänä aamuna sitten näimme kotirannassa valkoisia möykkyjä. Ensin tuli mieleen lumikasat, mutta kun lunta ei vieläkään ole kuin ihan hippusen, koristeen omaisesti. Joutseniahan siellä oli syömässä pitkät kaulat vedessä ja pyrstö pystyssä! Menin vikkelästi kameran kanssa rantaan, että voisin kuvata. Harmi vain, että ne havaitsivat minut ja lipuivat kauemmas rannasta ylväästi rivissä. Onnistuin kuitenkin saamaan pari kelvollista kuvaa. Joutsenten kokoontuminen taitaa tietää sitä, että ne tekevät lähtöä muihin maisemiin. Pari tummaa poikastakin on joukossa, joten pesintä taisi onnistua:)

KORISTEITA

2011-11-11T09:38:00.001+01:00

Pikkuhiljaa, ensimmäisten pakkasöiden käytyä, on pakko alkaa katsella puutarhaa toisin. Siis niitä mahdollisuuksia, mitä siellä vielä on. Komeamaksaruohot ovat tuttuja monelta syksyltä. Niitä voi napsia ruukkuihin ja saattavat kestää kevääseen asti hienon värinsä säilyttäen. Joltain toiselta harrastajalta bongasin koristevatun lehdistä tehtyjä koristeita, ruusuja. Tämä koriste on tuttua tutumpi, kun olen näitä ruusuja näpertänyt putiikissamme pakettien päälle koristeiksi. Mutten ollut oivaltanut, että sitä voi hyödyntää näinkin:). Havut, hopeamarunat, päivänhatun siemenkodat, sammalet......paljon löytyy materiaalia ihan kotipihalta ja lähialueelta.

Syksyisin tulee kierreltyä ympäristössä paljon enemmän kuin kesällä. Näkyvyyskin on niin hyvä, kun puiden lehdet ovat tippuneet;). Vaatimattomat yksityiskohdat luonnossa tulevat esille ja hurmaavat kauneudellaan. Voiko olla kauniimpaa kuin pikkuinen hiirenporras suuren kiven kupeessa!

PELARGONIT

2011-11-06T12:58:00.000+01:00

Tässä osa kuistin pelargoneista. Tuolilla oleva sitruunapelargoni oli hyvä hyttysten karkotin. Toivottavasti se selviää talvesta.

Oma siemenkasvatus.

Tämän hurmaavan valkoisen olen saanut ystävältä. Ehkäpä `Mårbacka`

Tämäkin on ystävältä saatu ihastuttava kirjavalehtinen pelargoni `Little Trott`

Pelargonin kukan yksityiskohdat ovat kauniita.

Ensimmäisen pelargonin kasvatin siemenistä muutama vuosi sitten. Tarkempaa nimeä en silloin huomananut laittaa talteen, joten se on nyt tämä lohenpunainen. Se on lisinyt ja talvehtinut kiitettävästi:) Alkutalvesta olen varmuudeksi ottanut pieniä pistokkaita kasvamaan, jos emokasvi kuukahtaa. Sitten olen saanut, ostanut ja jakanut erinäisiä ihania pelargoneja. Niitä on tungokseksi asti nyt ulkokuistilla. Osa näyttää voivan hyvin ja kukkii hienosti edelleen. Varsinkin tämä lohenpunainen ja valkoinen. Pakkasista ei ole vielä tietoakaan, joten siirto rappukäytävän ikkunalle saa vielä odottaa. Siellä ne nimittäin ränsisyvät melkoisesti. Onneksi suurin osa selviytyy kevääseen, hurjana raaskuna, mutta virkistyy kummasti kesää kohti:)
Kesällä kirja-alesta löytämääni Susanna Rosenin Pelargonikirjaa aion alkaa tutkia ahkerasti, että löytäisin nimet kaikille pelargoneilleni :)

SYYSVÄREJÄ V

2011-10-29T16:44:00.001+02:00

Tämä syksy vain jatkuu ja värejä riittää! Pihapuuhia on voinut jatkaa vielä. Tänäänkin raivasin siperiankurjenmiekkojen varsia pois. Ne ovat kaikkein ikävimpiä keväällä. Eivät irtoa kuin leikkaamalla:( Kyseisiä kasveja sattuu Siilin pihalla olemaan runsaasti, joten eipä jää kaikki kevääseen. Muuten jätän suurimman osan talventörröttäjiksi ja suojaamaan juuristoa. Fengshui-spiraalinikin on jo aika hyvällä mallilla. Tarkoitus oli aloittaa vasta keväällä, mutta kun näitä ilimoja on piisannut, niin valmistakin on tullut:) Kuistin edustan kiveystä jos vielä ehtisi laittaa ennen lumen tuloa....

Päätin vähän leikitellä ja muokkasin kuvista hieman hehkeämpiä kuin ne oikeasti ovatkaan. Picasalla se onnistuu helposti:) Rajausta, kontrastin säätöä, pehmeäpiirtoa, tummennusta, vaalennustakin......

Tulikellukka

Purppuraheisiangervo

Koristevatukka

Kehäkukka

Keltapietaryrtti

Nurmikkobellis

Alaskankleitonia

Asteri

Vuorimunkki

Orvokki

Ruusumalva

Niin ja oikeasti nämä kaikki löytyivät tänään puutarhasta! Oi näitä värejä:)

SYYSVÄREJÄ IV

2011-10-13T17:06:00.001+02:00

Tänään tuntui siltä, että tulee pakkasyö. Säätiedotuksetkin varoittelevat, joten päätin kerätä vielä kukassa olevia kasveja maljakoihin. Yllättävän paljon niitä löytyy vielä:) Viimeiset syksyn kukat ovat jotenkin niin liikuttavia. Talven tulo tietää kuolemaa kasvien maanpäällisille osille, mutta toisaalta taas uuden kasvukauden alkua voi odotella keväällä. Syksyn kukat liikuttavat niin eri tavalla kuin kevään. Syksyyn liittyy luopuminen ja voimakkaiden värien jälkeen ankeus ja pimeys:(.
Onneksi luonnosta löytyy jotain kiinnostavaa ja kaunista jokaisena vuodenaikana. Sytytetään kynttilöitä ja takkaan tulet, luetaan hyviä kirjoja .....ja suunnitellaan kevättä ja puutarhan uusia ideoita:)

Pensasmustikan huikeaa punaa


Pieni "aurinko" kuihtuvien kukkien keskellä :)...kehäkukka.

SYYSVÄREJÄ III

2011-10-02T07:39:00.000+02:00

Lokakuuksi kääntyi eilisen aurinkoisen päivän ja viime yön pienen hallan merkeissä. Klo 7 oli mittarissa -1, maa kuurassa, upea usva, muttei onneksi mitään näytä vielä paleltuneen. En ole nimittäin vienyt vielä ainuttakaan kasvia sisälle, en edes pelargoneja tai upeasti kukkivaa maljaköynnöstä. Nyt pitää seurata säätiedotuksia tarkemmin, ettei tule pahoja vahinkoja suurella vaivalla kasvatetuille kukkasille. Toisaalta talvi on pitkä ja rankka monille kukkasille, joten yritän pitää ne mahdollisimman pitkään ulkona. Välivaiheena siirrän umpinaiselle kuistille ja sitten vasta kellarinrapun ikkunalle tai kellarikerrokseen.

Klo 7 maisema oli aika sumuinen ja maa kuurassa.

Lyhtykoisoja kuivumassa.

Pelargonit viihtyvät katoksen alla sateelta suojassa.

Taitaa olla tulossa hieno syyspäivä. Jatkan spiraalin rakentamista ja kurjan näköisten kasvustojen karsimista. Karsin kuitenkin harkiten, koska talventörröttäjiäkin pitää olla. Loput kukkasipulitkin taidan pistää jo maahan. Laukat ja tulppaaanit on vielä istuttamatta. Spiraaliin pitäisi vielä hankkia skilloja, että kevääksi saan jo vesipyörteen pihalle:)

SYYSVÄREJÄ II

2011-09-28T16:32:00.002+02:00

Kylväytynyt orvokki

Asteri

Tumma daalia

Liilan sarviorvokin ja limen akilleijan yhteiseloa:)

Daalia `Turun tori`

Vanha asteri-lajike

Violetti sarviorvokki on kukkinut koko kesän.

Vuoritatar

Auringontähti

Syyshohdekukka

Oranssikeltano

Haroasteri

Daalia `Anttola`

Tuulinen, mutta niin kesäinen tunnelma kuistilla :)

Viinirypäleistä saatiin ihanaa mehua :)

Amppelimansikkakin tekee vielä satoa:)

Voi, miten kaunis päivä oli tänään: Aurinkoa, tuulta ja syksyn värejä sekä kukkivien kasvien että ruskan ja syyssadon muodossa:). Ajelin tänään nurmikot, toivon mukaan viimeisen kerran tänä vuonna! Samalla katselin tarkemmin ympäristöä ja tein uuden kierroksen kameran kanssa. Paljon vielä kukkii, onneksi! Värit tekevät hyvää, voimauttavat. Nyt pitää tankata näitä värejä pitkän pimeän kauden varalle.

SYYSVÄREJÄ

2011-09-17T16:38:00.006+02:00

Kylväytyneitä orvokkeja ja sinitähtönen


Syksyyn kuuluu myös varjojen piteneminen.

Maa-artisokan kukat kurkottavat korkealle.

Tomaatteja on tullut aika paljon, tosin pieniä, mutta tosi hyviä:)

Kelloköynnös

Ei auta itku markkinoilla! Kyllä tässä ollaan syksyyn menossa:(. Oikeastaan pidän syksystä, silloin kun on aurinkoa ja hyvä ruska. Nyt on satanut liikaa, ollut liikaa harmaita päiviä. Toivottavasti kuulaat kauniit syyspäivät ovat vielä edessä ennen talven tuloa.

Onneksi puutarhassa ja läheisessä luonnossa on vielä kukkivia kasveja ja hienon syysvärityksen saaneita myös. Yllä oleva kelloköynnös alkaa olla vasta parhaimmillaan. Lehdet ovat jo osittain tumman punaiset, mutta söpöjä vaaleanvihreitä nuppuja on runsaasti. Vaalenapunaiset kukat aukeavat ja muuttuvat jo hetken kuluttua tumman violeteiksi. Ihana köynnös! Toinen hieno yksivuotinen kasvi on sinitähtönen. Se sopii niin perennojen joukkoon kuin ruukkuihinkin. Ja molemmat niin helppoja kasvattaa siemenistä:)

DRAMATIIKKAA PUUTARHASSA

2011-08-18T19:43:00.004+02:00

Yksityiskohta mustasta orvokista `Black Jack´

Kolmisen päivää on jo tullut vettä taivaan täydeltä. Tarpeellistahan se tietysti on, mutta saisi kyllä olla kohtuullista. Mutta, kuten taisin jo alkukesästä kommentoida, viime ja tänä kesänä ei mikään ole ollut kohtuullista. Kun on hellettä, niin on todella tropiikkista hellettä ja kun tulee vettä, niin sitä sitten tulee räystäskouruistakin yli putouksina! Ei siis haittaa, vaikka rakenteilla oleva puro/ putous on vielä kesken;). Polttelee niin kovasti päästä jatkamaan kasvien syysistutuksia, mutta järki voitti ja pysyn sisällä.

Salkoruusu ´Nigra´

Sateen jälkeen salkoruusun nuppu on lähes musta

Tumma maatiaisdaalia

Koristebataatti, jonka talvettamista aion kokeilla

Purppuraheisiangervo ´Diabolo´

Tulppaani ´Black Hero´

Oma siemenkasvatukseni: Lehtoakilleija `Miss M. S. Huish´

Pienikukkainen orvokki `Black Jack´

Yksivuotinen tumma kasvi antaa ilmettä tälle istutukselle

Siis kuvien kimpuun ja päätin kirjoittaa mustasta väristä kasveissa. Oikeastihan ihan mustaa ei löydy vaan kyseessä ovat hyvin tumman violetit, punertavat tai ruskehtavat kasvien sävyt. Mutta dramatiikka niissä kyllä on! Luonnon kannalta ne ovat aika turhia, koska hyönteiset eivät niitä huomaa. Ovat siis pelkkiä koristeita. Joka tapauksessa, olen innostunut niistä hiemen.....onko kaiken pakko olla järkevää tai ihan tarpeellista?;)

ELOKUUTA....

2011-08-09T18:58:00.001+02:00

Sateen jälkeen kaikki pinnat näyttävät tummemmilta.

Tänä kesänä innostuin mm. limen värisitä kasveista. Kuvassa koristebataattia.

Aurinkokin pilkisti hetken aikaa.

Ai, että tuntuu kurjalta sanoa elokuu...sehän tietää, että ollaan jo kesän loppupuolella:(. Olen niin valosta riippuvainen ihminen, että pelkkä ajatuskin kesän loppumisesta, saa mielen maahan. Sadetta ja pimeitä iltoja on riittänyt, mutta myös aurinkoa ja huikean kauniita sadepisaroin koristeltuja kasveja, kiviä ....ja kissa! Martta nukkuu nytkin tuossa läppärin takana.Vakiopaikka, kun sataa tai on kylmä. Muulloin ei tätä kattia juuri näe. Ruokakupillakin harvakseen, koska evästä tuntuu löytyvän luonnosta. Myyriä ja hiiriä suurimmaksi osaksi ja hyvä niin. Pelastunee jokunen kasvikin Martan ansiosta. Myyriä on nimittäin paljon!

LILJOJA

2011-07-19T08:53:00.001+02:00

Lämpimän kesän merkkejä on kun mm. monet loppukesänä yleensä kukkivat liljat ovat jo nyt kukassa. Onneksi vielä moni lilja on nupulla, joten eiköhän kukintaa riitä joksikin aikaa:) Kuvan lilja on matalahko ´Reinesse´-lajike.

RITARINKANNUKSIA

2011-07-15T14:22:00.004+02:00

Kiinanritarikannus aloittaa kukinnan heinäkuun lopulla, kun iso-ja jaloritarinkannukset kukkivat jo heinäkuun alusta lähtien.

Perinteisistä perennoista kun olen ollut erityisen kiinnostunut, niin puutarhassani on tietysti ollut myös komeita ritarinkannuksia ( Delphinium). Isoritarinkannus on lajikkeista vanhin. Sitä on kasvatettu jo 1600-luvulla. Siitä on myös runnsaasti erilaisia lajikkeita. Kun tämä puutarhaharrastus....tai elämäntapa on vienyt tyystin mennessään, olen alkanut keräillä erilaisia kasveja. Enää ei ole tärkeintä, että kasvi on perinteinen, mutta jotenkin sen pitäisi kuitenkin istua tähän maalaismaisemaan. Kasvin pitää myös pärjätä ilman suurempia kommervenkkejä talvista.

Ritarinkannuksia olen hankkinut joitakin erilaisia. Jaloritarinkannuksissa löytyy myös runsaasti erilaisia ja -värisiä lajikkeita. Nekin ovat talvehtineet hyvin ainakin ruunsaslumisinsa talvina. Matalammat lajikkeet pärjäävät tällaisella tuulisella pihalla paremmin kuin todella korkeat. Parhaimmillaanhan ritarinkannus voi kurkottaa lähelle kahta metriä. Ukkoskuuron sattuessa saa siis avoimella paikalla ruunsaasti komeita leikkokukkia ellei ole tukenut kukkia hyvin. Tukeminenkin on välillä haastavaa, koska jokainen kukinto pitäisi tukea erikseen. Tällä hetkellä kaikki "ritarini" ovat hengissä ja pystyssä, tosin melkoisilla virityksillä tuettuina :)

SATAA SATAA ROPISEE.....

2011-07-10T11:50:00.000+02:00

Tämä kesä ei ole ollut mitenkään kohtuullinen. Pitkiä aikoja kuivaa, paahdetta, hellettä....niin kuin kesällä pitääkin. Silloin voi nautiskella vaikka riippumatossa kirjan kanssa, uida paljon ja unohtaa puutarhan. Ei onnistu kokonaan:(. Pakko yrittää hoitaa kasveja. Ainakin kantaa ruukkukasveille vettä. Muut kasvit saavat pärjätä aika pitkään omillaan. Nyt oli kuitenkin niin pitkä kuiva jakso, että isäntä viritti eilen sadettimet ja tihkukastelun. Pitäähän perunoiden, sipulien ja marjojen saada vettä kasvaakseen:).Onneksi olemme järven rannalla......
Äsken tuli pienenpieni sadekuuro, ukkonen jytisee taustalla.....tuleekohan tännekin?

Ruusumalva

Tertin ruusu

Varjohiippa

Syyshohdekukka

Lilja

Kastelujärjestelmä, osa I ;)

Suurikukkainen lilja

Tuoksuvatukka

Päivänlilja

Rohtoraunioyrtti

Harjaneilikka

Tarhakylmänkukka

Kastelujärjestelmä osa II, ;)

Tarhajuoru

Paratiisililja

Sateen jälkeen puutarhassa on mielestäni erityisen kaunista. Värit voimistuvat ja sadepisarat koristavat kasvien lehtiä ja kukintoja:). Keräsin sadekuvia........on tänä kesänä kuitenkin silloin tällöin satanut, paljonkin;)

NYT KUKKII ...JA PALJON:)

2011-07-01T09:01:00.005+02:00

Martta kytistelee harjaneilikoiden ja tarhatyräkin takana

Valkoinen varjolilja

Rentoakankaali

Kanadanvuokkoja

Hopeahärkki ja kaunokainen

Sitruuna-ajuruoho

Keltakurjenmiekka

Sormustinkukka

Väinönputki kurkottaa jo kolmeen metriin

Verikurjenpolvi

Kesäkuu kääntyi heinäkuuksi melkoisessa helteessä....Hyvä niin! kesällä pitää olla lämmintä ja auringon paistaa.
Nyt nautitaan kesästä: Puutarhasta väreineen ja tuoksuineen, linnunlaulusta, uimisesta, hyvästä ruoasta ulkona nauttien ja ihanista ystävistä, joita näkee kesällä useammin kuin muulloin. Koska ilma on niiiiiin ihana, en malta kirjoitella kovin pitkään, mutta laitan kuvia kasveista, jotka juuri nyt ovat kukassa. Taitaa tämä kesä-heinäkuun vaihde ainakin Siilin pihalla olla kukkien suhteen runsain :)

Kumina ja päivänkakkarat

Ruispelto lainehtii kodin ja rannan välissä

Lehtoängelmä

Valkoinen sinivaleunikko

Päivänliljat

Ruskoliljat

Keijunkukka

Hopeakuusi ja oranssikeltano

Jättikärsämö

Ukonkello

Reunuspäivänkakkara

Karpaattienkello

Kamtsaktanmaksaruoho

Valkoinen lehtosinilatva

Töyhtöangervo

Marhanlilja

Jalopähkämö

Jalopioni ´White Swirl´

Pensaskärhö

Paistakoon aurinko meille kaikille ja tuokoon hyvää mieltä:)

HYVÄÄ JUHANNUSTA

2011-06-23T17:03:00.003+02:00

Juhannus on rajanvetoa kesällä. Monilla alkaa loma, ehkä vuoden odotetuin aika. Juhannukseenkin, pitkään viikonloppuun, kuten lomaan yleensä latautuu varmasti monessa perheessä ilonpidon lisäksi myös paineita ja odotuksia. Itse olen viettänyt viimeisiä juhannuksia aika leppoisissa ja perinteisissä merkeissä: Saunomista, uimista, hyvää ruokaa ja hieman viiniä perheenjäsenten ja joskus vieraiden kanssa. Ennen kaikkea luonnon kauneudesta nauttimista:). Kokkokin on palanut kotijärvemme saaressa joka vuosi ja sitä on soudettu veneellä katsomaan.

Puutarhakin kukoistaa tässä vaiheessa, mitä nyt kitkeminen on sateiden vuoksi vähän vaiheessa. Päätin olla kuitenkin stressaamatta! Samat ne on olleet ilmat muillekin, jotakuinkin. Rikat pärjää muutaman päivän ja poistuu sitten iloisen puutarhailijan ja kaviokoukun avulla ;)

Tämä juhannus on hieman erilainen, koska olemme puolison kanssa kahden ja saimme kutsun ystävien veneelle Saimaalle. En ole juurikaan veneillyt, joten odotan mukavaa kokemusta ja toivottavasti myös aurinkoa:). Sitä ennen voisi vaikka käydä uimassa ruispellossa.....jotain taikaa siihen taisi liittyä, mutta mitä se olikaan.....

Juhannustaikoihin ja juhannuksen aikaan liittyy ainakin minulla sadut ja tarinat keijuineen ja menninkäisineen. Jotenkin ne vain tupsahtavat aikuisenkin mieleen ....ehkä niin pitääkin olla, säilyttää suhde omaan lapsenmieleensä:). Silloin näkee tämän maailman hieman eri tavoin ja voi aidosti ihmetellä kaikkea. Meille kyllä muutti ihan oikeakin keiju, suuren kuusen juurelle, sammaloituneelle kivelle:). Siskoni tytär Julia valmisti sen metalliverkosta ja se on ihana! Tästä taitaakin tulla keijupuutarha metsäpuutarhan sijaan.

PERINTEISET PUUTARHAKASVIT: LILA

2011-06-14T10:18:00.004+02:00

Illakot kukkivat juuri nyt ja tuoksuvat huumavasti.

Pitkän hellejakson jälkeen tuli sitten sadekausi! Luonto kyllä kaipasi jo vettä kovasti, joten hyvä niin....viileää vain on , +11. Koska harmaana ja sateisena päivänä ei oikein huvita tehdä ulkona mitään, ajattelin täydentää tämän sarjani loppuun. Tosin nythän olisi kasvien kannalta paras ilma istuttaa! Muutama pensas, kärhö ja perenna odottelee sitä, että minua huvittaa taas ;). Ehkäpä huomenna....

Illakko

Verikurjenpolvi

Lehtoängelmä

Jalokallioinen

Syysasteri

Lila ja violetti ovat hienoja värejä puutarhassa ja sopivat yllättävän hyvin monien muiden värien rinnalle. Minä kun aina "maalaan" puutarhassa myös kasvien väreillä :). Erityisesti vaalenvihreä lehtiset kasvit ja lila ovat yhdistelmänä huikean kaunis. Vihreää tietysti löytyy joka kasvista, mutta kylläpä sävyjä on paljon!

Ylinnä oleva illakko kukkii juuri nyt. Siinä on myös tummempi violetti ja valkoinen versio olemassa. Illakko siementää ja leviää helposti, muttei ole hankala. Se sopii hyvin varjoisiin paikkoihin ja tuoksuu aivan ihanalta illalla:) Kukinta sattuu yhtä aikaa syreenien kanssa ja väritkin sointuvat hienosti . Tuoksut myös sekoittuvat, mutta ei haittaa:)
Verikurjenpolvessa on myös ainakin kolmea väriä olemassa. Lilan lisäksi minulla on myös vaalenpunaista ja valkoista. Osassa maata verikurjenpolvi kasvaa luonnonvaraisena. Se viihtyy hyvin auringossa ja kuivassakin paikassa, joten sen kasvattaminen on helppoa.
Lehtoängelmä on myös alunperin luonnonvarainen, uhanalainen ja siksi rauhoitettu. Se on akilleijamainen lehdistöltään, melko korkeaksi kasvava perenna. Sen väri on vaalenpunaisen ja lilan väliltä, mutta otin sen mukaan nyt tähän lila-osastoon.
Jalokallioinen on yksi monista suosikeistani:). Se on tuttu jo lapsuuden kotini puutarhasta. Kukkii pitkään ja runsaasti. Ainoa huono puoli on sen hennot varret, joten se kaipaa tukea pysyäkseen kauniisti pystyssä, ainakin tällaisella tuulisella paikalla.
Syysasterin lila on hyvin inteensiivinen ja voimakas. Se on hieno loppukesän kukkija, eikä säikähdä ensimmäisiä pakkasiakaan. Tämän kyseisen asterin alun olen saanut anopiltani, joka juuri menehtyi 86-vuotiaana. Häneltä ovat peräisin monet muutkin kasvit, joita minulla on. Hänen muistonsa säilyy mm. näissä ihanissa vanhanajan perennoissa, joita lämmöllä yritän vaalia:)

PERINTEISET PUUTARHAKASVIT: ORANSSI

2011-05-23T15:06:00.006+02:00

Tiikerinlilja

Ruskolilja

Rusopäivänlilja

Siperianunikko

Idänunikko

Marhanlilja

Tulikellukka

Sain juuri leikattua nurmikot ensimmäistä kertaa tänä kesänä. Loput perunatkin menivät tänään maahan.....alkoi hiljalleen sataa, ei ukkosta täällä, ainakaan toistaiseksi. Kesä on edennyt hurjaa vauhtia. Ulkona on niin paljon puuhaa, ettei oikein ehdi tänne koneelle, mutta nyt kerron vielä ainakin yhdestä perinteisten kasvien väriryhmästä, joka puuttuu. Oranssi on yksi lempiväreistäni, siksi sitä on varmasti niin paljon puutarhassanikin:) Oranssit kukat hehkuvat kilpaa auringon kanssa, mutta eivät ole niin rajuja kuin punaiset. Liljoista pidän kovasti ja niitä onkin muutamia, myös oransseja. Perinteisinpiä lienee tiikerinlilja, joka minullakin kukki pari kesää hienosti, mutta sitten myyrän pahulaiset hävittivät kaiken. Onneksi pieniä itusilmuista kasvaneita "poikasia" löytyy jo. Kovin vain hitaasti kasvavat....Ruskolilja ja rusopäivänlilja ovat parhaita ja kestäviä, täällä myyrienkin valtakunnassa:)

Marhanliljani, joka on läheistä sukua varjoliljoille, on ollut täällä jo ennen minua ja kukki alkuvuodet mahtavin puolitoistametrisin kukinnoin. Viime kesänä kukinta oli vaatimaton, joten kaivoin sipulit syksyllä ylös, jaoin ja istutin uudestaan. Olivatkin kasvaneet melkoiseksi sipuliryppääksi! Nyt terhakoita taimia nousee siellä täällä. Toivottavasti kukintakin onnistuu!

Tällä hetkellä kukkivat jo ensimmäiset tulikellukat ja idänunikot, joita on myös keltaisia. Idänunikot vaeltelevat....minulla on taipumusta näköjään kerätä tällaisia vaeltajakasveja;). Ehkä johtuu siitä, että pidän vaeltamisesta itsekin, varsinkin lomamatkoilla.

Voimia ja iloa alkavalle viikolle teille kaikille voimauttavan oranssin myötä :)

IHANA TOUKOKUU

2011-05-15T20:14:00.004+02:00

Kevätkaihonkukka

Pikkutalvio

Esikko

Narsissi

Kirjopikarililja

Tuomi

Vuorikylmänkukka

Tarhakylmänkukka

Helmililja

Kirjaimellisesti, ainakin minusta! Pitkän talven jälkeen kevään herääminen ja kevätkukkien väriloisto on jotain käsittämätöntä. Vihreys on huikeaa, luonnon äänet riemastuttavat ja välillä vihastuttavat....siis kun teeret alkavat puputtaa viideltä aamuyöstä, eivätkä anna nukkua! No, ne saavat anteeksi;) Toukokuu on niin ihanaa aikaa kaikille aisteille! Haistellaan, maistellaan, kunnellaan ja katsellaan luonnon heräämistä:)

Huomasin,etten muistanut ollenkaan ihania toukokuun iltoja ja öitä:( Hieno kuutamoilta oli lauantaina, joten vielä kuva siitäkin.

ÄITIENPÄIVÄ su 8.5

2011-05-07T08:44:00.001+02:00

Huomenna on sitten Äitienpäivä, päivä, joka pitäisi olla joka päivä jokaisella äidillä. Kerran vuodessa muistaminen on jotenkin .....hölmöä:(. Toki tapa on kaunis, mutta jos Äidin muistaminen jää vain siihen, silloin kaikki ei ole hyvin. Oma Äitini kuoli kolme vuotta sitten, joten häntä muistan viemällä orvokkeja haudalle. Tuli mieleeni kirja, jonka sain häneltä 2003. Itse hän oli saanut kirjan omalta äidiltään nuorena. Joka naisen niksikirja on vuodelta 1957. Siellä on paljon hyviä neuvoja, edelleen käyttökelpoisia ja sitten tietysti niitä, joista aika on ajanut ohi. Tässä muutamia maistiaisia kirjasta :)

NAUTTIKAA ÄIDIT :)

MELKEIN KESÄ

2011-05-07T08:00:00.001+02:00

Martta seuraa tapahtumia hyvältä paikalta:)

Tarhakylmänkukat ovat avanneet ensimmäiset kukkansa.

Samoin kevätesikot.

Ruispelto vihertää ja kantakoivut ovat hiirenkorvilla.

Viileän jakson jälkeen eilen alkoi tuntua jo kesäiseltä. Suloiset hiirenkorvat koivuissa, ruispellon viherrys, kevätkukkien väri-ilo, lintujen sirkutusta ja Martan jokapaikan härvellystä ;). Illalla syötiin ensimmäistä kertaa ulkona:). Päiväkahveja on toki jo siellä nautittu, mutta varsinainen kesäkausi alkoi tästä!

PERINTEISET PUUTARHAKASVIT: PUNAINEN

2011-05-03T12:45:00.003+02:00

Ketoneilikka

Suhteeni punaiseen väriin ja punakukkaisiin kasveihin on ollut aika ristiriitainen. Pidän periaatteessa punaisesta väristä....vaatteissa toisilla, mutten itselläni. Sisustuksessa vähän sama juttu, paitsi jouluna, jolloin pitää olla vähän punaista. Punainen liitetään vahvoihin ja tunteita herättäviin asioihin, kuten vereen, rakkauteen, aatteisiin. Sillä on sekä positiivisia että negatiivisiä merkityksiä. Nuorena luin paljon runoja, vahvoja runoja, kuten Katri Valan kirjoittamat. Ne vaikuttivat voimakkaasti ja ehkä juuri sieltä jäi tämä ristiriita punaiseen väriin:

SYDÄN

Tuli ilta - sydämeeni putosi helähtäen

abrankeltainen pisara,

joka tuoksui myskiltä.

Tuli yö - sydämeni heräsi väristen

ja avasi suuren, tumman teränsä,

verestä kostean.

Tuli aamu - ruusunpunainen valo täytti ruumiini

kuin kuultavan astian.

Sydämeni putosi maahan

kuin murskattu kukka.

Tuli päivä - katselin hymyillen

haaltuneita lehtiä pienten jalkaini juuressa:

Minulla oli ollut sydän.

Punaväriminttu

Kaunokainen

Palvarakkaus

Tämä runo vaikuttaa edelleenkin voimakkaasti. Sen väri on minulle punainen. Väri on niin vahva, että se helposti vie huomion kaikesta muusta, puutarhassakin. Siksi punaisia kukkasia, näitä perinteisiä ei minulla olekaan kovin paljon. Suosin enemmän oranssia, josta värinä pidän enemmän. Oransseja kukkasia sitten seuraavana:)

Muiden esittelemieni kukkien väri on syvän punainen, paitsi ketoneilikan, jota minulla on valkoisena, vaaleanpunaisena ja sitten tuo voimakas lähes karmiininpunainen. Ketoneilikka on kiitollinen aurinkoisten ja kuivien paikkojen kasvi. Sehän kasvaa meillä luonnonvaraisenakin osassa maata. Palavarakkaus on väriltään hienoin ja ehkä nimensä takia minulle tärkeä ;). Punaväriminttu kukkii hurjasti ja topakoissa varsissa. Tällaisella tuulisella mäelläkin se on kiitollinen kasvi. Kukinnan jälkeen siemenkodat ovat koristeelliset ja jätänkin ne aina talven törröttäjiksi. Suloinen kaunokainen kukkii auringossa runsaasti ja pitkään, kun jakaa sitä muutaman vuoden välein.

Karmiininpunaisia kukkia on aika paljon, perinteisissäkin kasveissa. Suurikukkaiset pionit ovat haaveenani. Niiden alkuja minulla jo on, mutteivät ole vielä kukkineet. Ehkä jo tänä kesänä :)

VAPPU

2011-04-30T17:45:00.000+02:00

Pikkukäenrieska, Gagea minimum, kukkii kaikkialla puutarhassa.
Viluruohonakin tunnettu luonnonvarainen minililja.

PERINTEISIÄ PUUTARHAKASVEJA: KELTAINEN

2011-04-15T13:53:00.002+02:00

Ajattelin ottaa loppukiriä, ennen kevättöiden suurempaa urakointia. Keltakukkaisia perennoja löytyy runsaasti ja niistä nyt kertoilen pääsiäisen lähestyessä. Kevääseen muutenkin kuuluu, ainakin minulla, keltainen, auringon väri:).
Ripaus keltaista tuo auringon sisällekin. Keväthän on nyt edennyt huimaa vauhtia. Ei ehkä tarvitsekaan odottaa ihan juhannukseen lumien sulamista. Olen nyt muutaman päivän puuhaillut puutarhassa: Rapsutellut olemattomia plänttejä kukkapenkeissä ja nurmikolla;) Ja, vot! Pieniä piippoja jo näkyvissä. Nyt on kevät:)

Rentukka

Keltamaksaruoho

Pohjanruusujuuri

Kevätvuohenjuuri

Keltapäivänlilja

Auringontähti

Kultapallo

Tarhatyräkki

Keltaiset perennat taitavat olla niitä vahvimpia. Siltä ainakin vaikuttaa, koska niitä harvoin joutuu uusimaan tai edes erityisesti hoitamaan, kuten päivänliljoja, kultapalloja, tyräkkejä ym. Näistä muutamista esittelemistäni kasveista osa on meillä luonnonvaraisia, kuten rentukka ja keltamaksaruoho. Monia luonnonvaraisia kasveja voi hyvin käyttää perennoina. Useimmiten ne menestyvät hyvin ja mikä parasta, niiden alkuja saa ilmaiseksi luonnosta:) Pitää kuitenkin muistaa kysyä maanomistajalta lupa ja tarkistaa, ettei kasvi ole rauhoiteettu, ennenkuin alkaa kaivaa. Itse siirsin lähiojan varrelta pienen palan rentukkaa altaan reunalle pari vuotta sitten ja nyt se on jo levinnyt joka puolelle allasta. Kevään ensimmäisiä iloisia kukkijoita:) Keltamaksaruohokin on tuiki tavallinen, mutta niin kiitollinen! Pärjää ja leviää vaatimattomissa oloissa kuten hiekkamaassa ja kallion ja kivien koloissa.

Päivänliljoihin ja muihinkin liljoihin liittyy minulla paljon lapsuusmuistoja. Seurasin liljan kukkasen avautumista ja sitä huumaavaa tuoksua. Kukka kuihtui nopeasti, nimensä mukaisesti, päivässä. Uusia kukkia aukeaa kuitenkin tiuhaan tahtiin, joten kukkaloistoa riittää jonkin aikaa:) Syksyn kukkijoista näyttävin lienee auringontähti. Sekä sen lehdet että kukinto ovat melko suuria. Eikä mikään vaatimaton ole kultapallokaan, joka ilahduttaa myöhäiseen syksyyn, kun vain muistaa tukea korkeat ja rennot kukkavarret. Tolppien varaan vaakatasoon viritetty metalliverkko on osoittautunut hyväksi tueksi kultapalloille:)

Huomasin, että läheskään kaiksita keltaisista perinneperennoista minulla ei olekaan kuvia.....ehkä sitten ensi keväänä esittelen ne puuttuvat, kun muistan vain kuvata ahkerasti. Nautitaan keväästä:)

PERINTEISIÄ PUUTARHAKASVEJA: SININEN

2011-04-03T12:28:00.008+02:00

Feng Shuin pohjalta tehty puutarhasuunnitelma, yksityiskohta

Tarhaukonhattu

Eilen olin viimeisen kerran tällä erää opiskelemassa puutarhan Feng Shuita. Onneksi kiva ryhmämme kokoontuu jatkossakin:) Oli todella antoisaa ja opettavaistakin keskustella monista asioista, jotka liittyvät puutarhaan ja itse asiassa koko elämään. Itselleni oli tärkeää huomata, että olen intuitiivisesti osannut tehdä asioita melko oikein. Kurssilta sain moniin suunnitelmiini uutta puhtia ja hyviä vinkkejä toisilta. Yksi asia nousi ylitse muiden ja se on HARMONIA. Niin ja se, että jokaisen pitäisi rakentaa puutarhaa itselleen ja omalle perheelle sopivaksi: Meidän ihana puutarhamme! Puutarha on ainakin minulle tärkeä latautumispaikka. Siellä puuhaatessa mieli virkistyy ja sielu lepää ja kuntokin kasvaa. Sekin pitäisi muistaa, että puutarhasta ei saisi tulla stressiä. Mitään ei saa ottaa niin tosissaan, ei puutarhan hoitoakaan. Lepääminen ja puutarhan ja ympäröivän luonnon seuraaminenkin kaikessa rauhassa on tärkeää. Tämän jälkimmäisen opettelua minun on vielä harjoiteltava! Alan helposti suorittaa.....

Minun omaa aluettani on Veden alue, johon oikean veden lisäksi kuuluu tietysti sininen väri, aaltomaiset muodot, peilit ja lasi ym. Veden aluelle aion lisätä vielä runsaasti sinisiä kasveja. Aaltomaisia perenna istutusalueita siellä jo onkin. Niin ja pienen pyörteen, spiraalin ajattelin toteuttaa kivistä:).

Tässä kuvia muutamista ehdottomista suosikeistani sinisistä perinteisistä perennoista. Kurjenmiekat kukkivat vain hetken, mutta niiden lehdet ovat upeat koko kesän. Puistolemmikki saa kylväytyä omia aikojaan pitkin pihaa. Näyttääkin siltä, että vesilammikoita on siellä täällä, kun ne kukkivat. Ja sehän sopii Vesi-elementtiin. Jaloritarinkannukset kasvattavat uljaat korkeat kukinnot. Perinteiset lajikkeet ovat useimmiten sinisä tai violettejä. Rentoakankaali on hassusta nimestään huolimatta, oikein topakka kasvi :). Se leviää hienosti monenlaisissa puolivarjon ja ihan varjonkin paikoissa ja on matalana kasvina hyvä esim. pensainen alustoilla ja reunuskasvina. Sen lehdistö on myös näyttävä kukinnankin jälkeen. Syksyä kohti se saa hienon tummanpunertavan värityksen. Ukonhattuja meillä on viljelty jo 1600-luvulta saakka. Kuvassa näkyvä kirjoukonhattu ja tummansininen tarhaukonhattu ovat puutarhamme alkuperäisiä kasveja. Sininen löytyi rannalta vanhan saunan raunion luota.

Idäsinililja

Pikkutalvio

Saksankurjenmiekka

Puistolemmikki

Vuorikaunokki

Akilleija

Siperiankurjenmiekka

Rentoakankaali

Isoritarinkannus

PERINTEISIÄ PUUTARHAKASVEJA: VAALEANPUNAINEN

2011-03-18T16:03:00.004+01:00

Punalatva

Kuolanpioni

Kesäpikkusydän

Isotähtiputki

Sammalleimu

Mariankello

Tänä aamuna katselin uusintana tulleen britti-sarjan PUUTARHAETSIVÄT jakson. Olen katsellut sarjaa aiemminkin, aina kun se on ollut mahdollista. Tunnustaudun dekkarien ystäväksi ja lisänä vielä hurmaavia puutarhoja ja niiden hoitoa, niin AH! Kyseisessä jaksossa oli paljon juttua myös kukkien merkityksistä, joista itsekin jo kirjoitin VÄRIT-sarjassa viime vuonna:). Vaikka sarjaa tehdään Englannissa, siinä on jatkuvasti tuttuja perennoja.....usimmathan on meille tuotukin aikoinaan Euroopasta.

Vaalenapunaisen valitsin toiseksi väriksi siksi, että ks. jaksossa niitä esiintyi mm. särkynytsydän ja sormustinkukka. Molemmista pidän kovasti. Oman särkyneensydämeni olen saanut anopiltani ja se on peräisin Jäppilästä hänen kotipaikaltaan. Alunperin särkynytsydän on tuotu Kiinasta Eurooppaan 1800-luvulla. Särkynytsydän on aika talvenarka, varsinkin märkyys on sille pahasta. Se onkin ainoita kasveja, joita suojaan talvella. Sormustinkukat vaeltavat hauskasti puutarhassa paikasta toiseen, jos niiden antaa siementää. Ne ovat kaksivuotisia, joten niin kannattaa tehdäkin. Taimiruusukkeita voi sitten siirellä mieleisiinsä paikkoihin jos haluaa. Kaksivuotinen on myös harjaneilikka, mutta sekin siementää hyvin ja säilyy yleensä hyvin puutarhassa:)

Harmaamalvikki

Särkynytsydän

Konnantatar

Lehtoängelmä

Sormustinkukka

Varjolilja

Harjaneilikka

Hauskimpia yllätyksiä täällä on ollut muutamien perennojen "ilmestyminen" ihan omia aikojaan. Monet ovat olleet ilmeisesti piilossa heinikossa vuosikausia. Kun olen raivannut, ne ovat saaneet kasvutilaa itselleen ja kukoistavat kuten harmaamalvikki. Se on yksi kiitollisimmista ja näyttävimmistä vanhoista perennoistamme. Alunperin se on kotoisin Pohjois-Italiasta ja Saksasta. Se leviää aika hyvin ja siementää valtavasti, ellei hyvissä ajoin katkaise kukkavarsia.

Jos pitäisi valita parhaita vaaleanpunaisia perennoja, niin valinta on kyllä vaikea, mutta suosikeistani on tässä kuvat:). Kesäpikkusydän on hurmaava koko kesän kukkiva puolivarjossa ja varjossakin pärjäävä matala kasvi. Konnantatar on taas nimestään huolimatta yksinkertaisuudessaan kaunis. Se leviää tiiviiksi kasvustoksi, jonne ei rikkakasveja sovi sekaan:) ja sen lehdet ovat kauniin tumman vihreät.....kaikisssa on hyvät puolensa ja itse yritän hankkia kasveja myös niin, että kukintaa jatkuu koko kesän :)

PERINTEISIÄ PUUTARHAKASVEJA: VALKOINEN

2011-03-01T17:52:00.011+01:00

Arovuokko

Valkoinen lemmikki

En halunnut kirjoittaa perinnepihasta, koska puutarhamme ei ole erityisen perinteikäs. Tämä on toki vanha maatila, mutta täällä ei ole säilynyt paljoakaan perinnepihaan / puutarhaan liityviä rakennuksia tai kasveja. Omistajan vaihdokset aikanaan ja tilan rappiovaihe ovat hävittäneet paljon säilyttämisen arvoista:(. Kasveja on onneksi säilynyt jonkin verran. Monet perinteiset puut, pensaat ja perennat ovat niin sitkeitä ja vahvoja, että selviytyvät jopa vuosikymmeniä hoitamattomina. Oma mielenkiintonsa onkin sitten kaivaa näitä aarteita esille heinikon ja vuohenputkikasvuston keskeltä.

Täällä oli jonkin verran vanhoja pensasruusuja, kuten useimmissa maatilojen pihoissa. Juhannusruusupensaat kukoistavat nyt valtoimenaan, kun olen niitä putsannut juolavehnästä ja vuohenputkesta. Erilaisia liljoja, suopayrttiä, auringontähteä, piiskuja ja malvikkeja alkoi ilmestyä sitä mukaa, kun rikkakasvien määrä vähentyi :)

Koska asumme kuitenkin vanhalla maatilalla, halusin tänne runsaasti perinteisiä kasveja. Niitä olen vuosien varrella kerännyt. Lapsuuden kodista ovat monet perinnekasvit jääneet mieleen ja niitä erityisesti vaalin. Valkoisista rakkain on varmasti kevään ensimmäisinä kukkiva runoilijan narsissi, Narcissus poeticus. Monelta tuttavalta ja ystävältä olen saanut ihanuuksia, joita ei taimistoilta tahdo saada :) Kasvien vaihtaminen on myös hauskaa ja hyödyllistä. Mikä sen hauskempaa kuin vierailu jonkun toisen harrastajan puutarhassa. Vie mennessäsi jokin kiva taimi, niin varmasti saat mukaasi jonkun sellaisen, mitä sinulla ei vielä ole:)

Valkonarsissi eli runoilijan narsissi

Paratiisililja

Lehtosinilatva

Koreakärsämö

Rohtosuopayrtti

Aloitan tämän sarjan myös väreittäin.....värit ovat minulle erityisen tärkeitä, joten siksi tämäkin saa edetä valkoisesta, ei väristä, kaikkiin ihaniin väreihin, mitä vain puutarhastani löytyy!

Valkoinen on hurmaava, varsinkin varjoissa ja illan hämärtyessä.....kukat hohtavat ja houkuttelevat tutkimaan ja haistelemaan. Esim. rohtosuopayrtti, Saponaria officinalis, tuoksuu aivan ihanasti illalla. Yksi suosikeistani on koreakärsämö, Achillea ptarmica t. multiplex. Se kukkii todella pitkään suloisin pienin pallerokukkasin.

Syysleimu

Uusin kasvini on paratiisililja, Paradicea liliastrum, jonka sain puutarhaystävältäni. Se teki vain muutaman kukan, mutta sitä hienomman. Uskomattoman kaunis pieni lilja! Odotan kovasti sen leviämistä :)..... toivottavasti se on talvehtinut hyvin. Sen näkee sitten parin kolmen kuukauden päästä.

YSTÄVÄNPÄIVÄ 14.2

2011-02-13T14:53:00.001+01:00

Vaikka jo aiemmin toivottelin Hyvää Ystävänpäivää, niin päätin laittaa vielä kunnollisen tervehdyksen, kortin. Martta antoi siihen niin mainion vaihtoehdon :) poseeraamalla läppärin vieressä silmä tarkkana. Mielestäni ystävänpäivä pitäisi olla joka päivä, mutta kivahan tämä nimikkopäiväkin on. Nautitaan olostamme ystävien kanssa niin kotona, harrastuksissa kuin töissäkin. Jokaisesta em. paikastahan toivottavasti löytyy ystäviä:)

"En tarvitse mitään niin paljon, kuin hunajaa..." sanoi Puh katsoessaan Ristoa ja Nasua "...paitsi ystäviä.." Ystävyys on sitä kun laittaa silmänsä kiinni ja ajattelee ystäväänsä. Silloin poskilihakset alkavat vetäytyä korvia kohti niin, että kaikki rypytkin siliävät.

- Nalle Puh

VALOILMIÖITÄ

2011-02-13T12:07:00.002+01:00

Ihan pakko sanoa, että tämä kevättalvi on hyvin kuvauksellista aikaa. Onneksi kamera ulkoilee kanssani nykyisin aina;). Siis onneksi on tarpeaksi isot taskut ulkoilutakissa.....Henkeä salpaavan kaunista on koko ajan, kun aurinko paistaa. Maisema saa hienoja sävyjä riippuen siitä, miten auringon säteet osuvat. Toisaalta valot ja varjot maalaavat ihan omia kuviaan, kun sillä silmällä katselee. Tuossakin yhdessä kuvassa näyttää olevan nukkuva hahmo ja toisessa huutavat kasvot!
Pakkasta on kyllä minun makuuni hieman liikaa:( Nytkin odotan, että aurinko edes hieman lämmittäisi, niin lähtisin taas ulos.... ehkä tämä on laiskuuttakin. Eilen tein pitkän lenkin ja nämä kuvat ovat siltä reissulta. Tapasin kivan eläin ystävänkin, joka oli hieman karkuteillä. Emäntä löytyi onneksi pian:)

Huomiseksi kaikille kaunista talvipäivää ja hyvää ystävänpäivää!

SISÄPUUHIA

2011-02-08T16:04:00.001+01:00

Huomasin, että päivitykset ovat olleet aika harvassa. Talvi ei oikein ole minun vuodenaikani, vaikka siinäkin on puolensa:) Ihana seurata luonnon ilmiöitä ja eläimiä, joita tässä pyörii kiitettävästi. Kauriiden lisäksi odottelen taas teerien ilmestymistä rantakoivuihin. Pikkulintujen laulua saa jo vähän kuunnella....kevään ensimmäisiä merkkejä:). Olen ajatellut kertoa kuvin ja sanoin rakastamistani perinneperennoista ja vanhoista pensasruusuista, muttei ole oikein tullut inspiraatiota:(. Siirrän sen puuhan sitten hamaan tulevaisuuteen....

Kun tämä talvi runsaine lumineen vielä jatkuu, on pakko kertoa Martasta, jonka kissantouhuja saa seurata päivittäin:). Hurja tappelu isännän rukkasten kanssa, lämmittelyä takan ääressä ja viattomia katseita tietokoneen sotkettujen piuhojen seasta....Niin ja sitä on pitänyt varoitella! Aina kun se lähtee ulos, muistutan sitä ISOSTA KISSASTA, joka saattaa pimeässä vaania pikkuista kotikissaa. Ilvekset näet metsästävät alueella myös.

SUNNUNTAINA

2011-01-23T16:14:00.000+01:00

Tänään on ollut todella kaunis, suorastaan idyllinen talvipäivä:). Ystävän kanssa teimme kävelyretken ja kamera oli myös mukana, joten kaunista maisemaa tuli ikuistettua vähän väliä. Kun tulin kotiin, tuli yksi kauris vastaan pihapolulla! Se säikähti ja pakeni pellolle, jossa kaksi muuta olivat. Jäivät seuraamaan tekemisiäni ja pääsin hiljaa liikkumalla n. 30 m päähän, ah! Kyllä ne on kauniita ja siroja:). Kun yritin lähemmäksi.....se oli liikaa, joten näin vain söpöt peräpeilit hetken aikaa. Ne muuten pomppivat hassun näköisesti: Tasajalkahypyn näköisiä loikkia ja korkealle;)

DRAAMAA

2011-01-19T13:18:00.001+01:00

Meillä on seurattu mielenkiinnolla pihapiirin ja lähialueen tapahtumia. Kauniista metsäkauriista olemme saaneet nauttia jo toisena talvena. Uutta on ilves! Molemmat eläimet ovat todella upeita ja kauniita ja kuuluvat luontoomme. Rirstiriitainen olo tulee siitä, kun varsinkin ilveksen elinpiiri kaventuu ja se alkaa liikkua ja saalistaa asutuksen lähellä. Mekin asumme vain 8 km päässä Mikkelin torilta. Metsäkauriit kuuluvat valitettavasti sen ruokavalioon:(. Toivoimme, että jänikset ja muut pienemmä otukset riittäisivät sille ja pennulle ( siitäkin on havaintoja). Martta-kissankin puolesta olen ollut hieman huolissani.....

Viime viikolla mies näki ilveksen aivan läheltä tietä auratessaan. Ilves loikkasi aivan traktorin edestä metsään. Tämä tapahtui muutama metri pihastamme! Sitten kauriit eivät enää tulleet ruokailemaan pellolle. Arvelimme, että ovat vetäytyneet ilveksen tieltä. Karu totuus kyllä paljastui, kun naapuri löysi yhden kauriin jäännökset aivan läheltä paikkaa, missä mies oli kauriin nähnyt....Viikko kului ja eilen ilmestyi kolme kaurista taas pellolle:). Toinenkin on saattanut jäädä ilveksen saaliiksi tai sitten paennut kauemmaksi. Toivon, että nämä pärjäävät. Olosuhteet vain eivät ole parhaat: Lunta liikaa kuten kuvasta näkyy. Kahlaavat mahaansa myöten ja meno on vaivalloista. Siksipä viihtyvät enemmän järven jäällä, jossa lumi on kovettunut suojasään ansiosta.

Yllä olevat kuvat on otettu eilen, utuisessa säässä. Kauriit kuulostelevat juuri jotain.....Lähikuvassa kuurainen omena, joka maistuu kyllä kauriille:)

TALVISIA TUNNELMIA JA KUMMIA POLKUJA;)

2011-01-05T17:30:00.005+01:00

Ulkona liikkuessa huomaa aina jotain....Kun vähän väliä sataa uutta lunta, niin kaikki kulkijat kyllä huomataan. Martan jäljet eivät ole uutta, eivätkä kauriiden. Kauriit ovat rohkaistuneet ja tutkivat joka paikan, josko syötävää löytyisi. Siinä sitten lyhdytkin kaatuilevat. Ruusupensaiden latvatkin taitavat kelvata välillä. Onneksi lähikaupasta saamme niille tuoretta evästä.
Paljon on sellaisa piiperryksiä, etten tunnista, mutta mukavia seurattavia ja katsottavia. Mihin tuokin polku johtaa...kiven koloon.... vai talon viereen!!!! Martta tänne! Hiirulaisia ei sisällä kaivata!

UUSI VUOSI...

2010-12-27T09:04:00.002+01:00

Vuoden vaihde lähestyy.....se tietää sitä, että kevät on jo paljon lähempänä ja mieli alkaa askarrella kasvien parissa. Huomasin selailevani viime kesän kuvia. Voi, miten rehevää ja kaunista olikaan....
Onhan tämä kunnon talvikin hieno! Postikorttimaisemia koko ajan! Mutta kun olen niin valon ja kesän ihminen, kaipaan aurinkoa ja lämpöä ja sitä, että saan pistää kädet multaan:). Tuota ihanuutta odotellessa ajattelin aloittaa täällä muistelut mm. ruusuista ja vanhoista perennoista. Mutta sitä ennen otetaan uusi vuosi vastaan....

HYVÄÄ JOULUA :)

2010-12-22T16:29:00.000+01:00

SIIVOUSTA .....

2010-12-15T15:22:00.000+01:00

Päätettiin tehdä joulusiivous tänään! Mitään suursiivousta en ole vuosikausiin enää tehnyt erityisesti jouluksi, juhannukseksi tai miksikään muuksi juhlapäiväksi. Se aika on jäänyt taakse ja hyvä niin:). Viihdyn paremmin niin, että en päästä kovin pahaa sotkua syntymään, eli kuljeskelen rätti kädessä jonkin verran joka päivä ja siirtelen tavaroita paikoilleen heti työn tai huvin tehtyäni. Kummasti on elämän hallinta helpottunut:).

Kun lapset olivat pieniä oli hankalampaa, koska leluja, vaatteita ym. pyöri milloin missäkin. Lasten "kouluttaminenkaan" ei ole niin yksinkertaista omien jälkien siivoamiseen, mutta pikkuhiljaa tulosta kai syntyy, kun sinnikkäästi opettaa. Aikuinen poikani kerran mainitsi, että oli se hyvä, kun opetit nämä perustaidot, ei jää sormi suuhun minkään kotityön kanssa! JESS! Tällä uusintakierroksella ( = uusperhe )olen taas törmännyt samaan eli miten ikävää siivoaminen voikaan olla:(. Olen tosi kurja tyyppi välillä, kun vaadin tekemään kotitöitä joskus ja siivoamaan oman huoneen. Jospa se siitä....

Koti on kohta siivottu! Pakkasessa olleet kodintekstiilit tuovat ihanan raikkaan tuoksun, sytytän kynttilät, käyn saunassa ja odotan hyvää ruokaa, jota ihana puolisoni tekee joka päivä! Niin ja parin päivän päästä Poikanenkin kotiutuu kumppaninsa kanssa ja miehen toinen tytär myös. Sitten ollaankin kaikki koolla :)

Joulu saa tulla......

ELÄMÄÄ PIHALLA

2010-12-02T12:45:00.002+01:00

Joulukuu on alkanut mielestäni hienosti. On oikea talvi, lunta ja pakkasta. Pakkasta oli kyllä äkkinäiselle syksystä toipuvalle vähän liikaa tuossa marraskuun lopulla. Yli 20 astetta tuntuu niin hurjalta, kun siihen ei ole voinut vähitellen totutella. Maisemat ovat kyllä olleet tosi ihania ja valoakin on paremmin lumen ansiosta:).

Lumen tulo auttaa myös huomaamaan kaikenlaiset kulkijat pihapiirissä. Tarkoitan kivoja jälkiä, jota eri eläimet jättävät, Martta-kissa mukaan lukien:). Viime talvena puutarhaamme ilmestyneet kauriit ovat pysytelleet näkymättömissä koko kesän ja syksyn, mutta pari päivää sitten ne tulivat taas ruokailemaan ruispeltoon. Niitä oli yhteensä kuusi, kaksi lisää laumassa, ilmeisesti vasoja. Ne ovat myös hieman rohkeampia kuin viime talvena, eivät säiky ihan niin paljon. Sain kuvattua niitä huomattavasti lähempää....no, tosin ikkunan takaa! Kuvaamistani ne tuntuivat katsovan varuillaan, tapitusta suoraan kameraan:)

RAKKAUTTA JA UNELMIA KAAMOKSESSA

2010-11-10T10:44:00.003+01:00

Otsikko on kyllä vähän yliampuva, mutta menköön:). Pienen syysmyrskyn lumineen kaikottua ja ikävän harmauden palattua, voin taas huonosti. Tai no, olen siis saamaton ja apaattinen. Olen valon lapsi ja kaipaan kesää!!!!! Syksyllä ennen pimeyden koittamista suunnittelen tekeväni kaikenlaista kivaa, kun ei ole puutarhatöitä ja teenkin jotain. Jotenkin vain tuntuu, että päivät hurahtavat ohi. Onhan siinä se hyvä puoli, että kevät tulee nopeammin. Niin ja ehkä toimeliaan kesän jälkeen on hyväkin olla rauhassa ja käpertyä omaan pesään, kotiin.

Se jotain, millä nyt yritän itseäni virkistää ja saada liikkeelle on puutarhan Fengshui-kurssi. Odotan innolla viikonloppua ja uusia ajatuksia ja mukavaa yhdessäoloa muiden kanssa. Vertaiset ovat hieno voimavara niin iloissa kuin suruissa:). Aina on myös ihana ajatella jo tulevaa kesää ja suunnitella uusia asioita puutarhaan.

Mutta, ettei tuo otsikko ihan unohtuisi, niin laitan näitä omia voimavärejäni tänne kukkasten muodossa...niin ja onhan sitä rakkauttakin täällä: Kasvien nimissä, väreissä ja ihanissa ihmisissä ympärillä:)
Hehkuva rakkaus ( Lychnis x haageana ), palava rakkaus ( Lychnis chalcedonica ) ja ihana idänunikko ( Papaver orientale ).

TUNNELMAA

2010-11-06T18:04:00.003+01:00

Tänään mahtui päivään monenlaista säätä. Aamun pieni kirkkaus ja auringon pilkahdus vaihtui iltapäivän räntäsateeseen. Lenkkeilin juuri silloin ystäväni kanssa ja kastuin, mutta kostea ilma on hyvää hengittää. Kävimme myös viemässä tyttäreni haudalle kynttilän ja kukkia. Kiertelimme samalla hämärtyvällä hautausmaalla kynttilöiden luodessa lämpöä ympärilleemme. Varsinkin syksyn pimeillä, kun ei ole juurikaan lunta, kynttilät ovat ehdoton tunnelman luoja. Illan pimetessä kylmeni sen verran, että pieni lumivaippa jäi maahan....

Martta-kissakin tuli siihen tulokseen, että on parasta pysytellä sisällä läppärin lämmössä tai siirtyä takkatulen ääreen ;)Kamala ilma, tassut voi kastua:(

Kaikki kuvat on otettu tänään :)

Aamulla aikaisin

2010-10-15T08:20:00.003+02:00

Eilisen maisema muuttui sitten kerralla. Lunta oli tullut reippaasti yön aikana. Maisema on valaistunut :). Tuli mieleeni, että daalian jurakot on vielä maassa......pakkasta ei ole paljoa, joten enköhän saa ne sieltä vielä turvaan!

Lunta, räntää, loskaa ja aurinkoa

2010-10-14T16:52:00.002+02:00

Ensilumi saatiin jo muutama päivä sitten, pieni häivähdys vain kauniin syksyn kääntymisestä loskavaiheeseen, auts! Tänään tuli sitten jo enemmän lunta ja räntää. Juuri sellaista, mikä on mielestäni kaikkein ikävintä. Paleltaakin koko ajan! Pari tuntia sitten yks kaks ilmestyi aurinko:) Taas maisema näytti ihanalta ja mielikin virkistyi heti. Kamera sai kyytiä hetken ja kirjanpitotyöt jäi kesken......

Uskomatonta, että kelloköynnös, Cobaea scandens, on edelleen ihana ja tekee uusia kukkia. Lehtien väri on muuttunut tumman punaiseksi, mutta se vasta hieno väri onkin näin syksyllä. Amppelimansikka ei myöskään ole ollut moksiskaan, vaikka yöpakkasia on jo ollut.Viiniköynnös kuitenkin tiputtelee lehtiään pikkuhiljaa, vaikka vasta äsken se oli täynnä rypäleitä! Mihin nämä päivät häviää.....

Lumen tulo sai minut aloittamaan pelargonien, Plargonium zonale-hybr, pelastusoperaation.....Karsin kaikki kukat ja nuput ( nyyh!) ja kuivat lehdet pois. Pelargonit löysivät talvisijansa rappukäytävän ikkunalta, jossa on hieman viileämpää kuin muualla ja valoakin sopivasti. Suurimman osan pelargoneista olen saanut talvehtimaan siellä. Tosin olen vasta aloittelija tässä puuhassa. Ensimmäisen pelargonini kasvatin siemenistä viitisen vuotta sitten ja siitä se lähti:) Alkutalvesta otan sitten pistokkaita virkeistä oksista ja kasvatan uusia. En kuitenkaan heittänyt karsimiani kukkia kompostiin vaan ne saavat ilahduttaa hetken keittiössä :)

Olen muuten tässä olevat kuvat ottanut kaikki tänä päivänä.

Ruskaa ja sadonkorjuuta

2010-10-03T11:18:00.002+02:00

Lokakuun vaihteessa kerättiin sitten viimeinen sato eli viinirypäleet. Komea saalis tulikin, ainakin omasta mielestäni:). Pidimme pienen sadonkorjuu juhlan perjantai-iltana...viinirypäleet olivat ihana jälkiruoka! Viini siis ei ole vielä omaa;). Ehkäpä ensi vuonna....

Lauantaina oli sumuinen aamu, mutta poutaa. Päätimme tehdä kunnon siivouksen, vaikka miehen selkä on kipeä ja minun kädet kärsivät myös moisista puuhista. Juuri, kun urakka oli ohi, alkoi aurinko paistaa ja lauantai-illasta kehkeytyi henkeä salpaavan kaunis:) Ruska on uskomattoman hieno tänä vuonna! Auringon laskiessa puiden latvat kultautuivat loistavissa väreissä. Oli ihanaa saunoa rantasaunalla ja käydä uimassa raikkaassa, tyynessä vedessä.
Sielu lepää ja kaikki murheet unohtuvat, kivutkin. Mikään ei ole niin rauhoittavaa, kuin järven tuijottelu...siihen en kyllästy koskaan. Luontohan järjestää meille aina vain uutta ihmeteltävää:)

Sunnuntai aamu oli myös sumuinen, mutta aurinko tuli aika pian esiin. Aamu-uinti kauniina lokakuun aamuna tuntui tosi ihanalta. Heräsin kunnolla;)....Sitten pitikin äkkiä noutaa kamera ja ikuistaa maisema taas uuden näköisenä.

Satokuulumisia :)

2010-09-26T17:26:00.004+02:00

Odotan vielä jännittyneenä, milloin pääsen poimimaan viinirypäleeni ( Summer sweet) sadon! Maistiaisia olen jo toki saanut, mutta haluan kerätä loput, että näen kuinka paljon niitä on:) Köynnös on neljä vuotias ja tekee nyt toista satoaan. Avomaallakin III- vyöhykkeellä se voi siis onnistua.

Omenat tuli syötyä melkein kokonaan suoraan puista tai puiden alta. Tänä vuonna oli ongelmana linnut, jotka kävivät syömässä omenia:(. Metsämarjojen puute kai toi ne puutarhaan......

Amppeli mansikka innostui vimmattuun kukintaan vasta nyt, joten suun saa makeaksi joka päivä:). Se jaksaa siis myös kypsyttää vielä marjoja.

Luomusipuli sato oli valtaisa tänä vuonna, valtaisan kokoisia myös. Perunan kansa emme onnistuneet niin hyvin. Kesäkuun ukkosmyrsky katkoi varret ja osa perunoista kasvoi kokoa huonosti. Onneksi niitä on määrällisesti paljon ja rosamunda jaksoi kasvatta kokoa, joten uuniperunoitakin on tiedossa.

Päärynöistä ( Aunen päärynä) osa on vielä puissa. Kypsytellään, kypsytellään..... Päärynätkin tippuvat maahan, mutta niitä ei näy missään.....syykin selvisi, supit asialla:(. Sen verran olemme syöneet päärynöitä, että tiedämme niiden olevan parempia kuin useimpina vuosina. Johtunee ihanasta pitkästä ja lämpimästä kesästä. Päärynöistä tulee myös ihana piirakka, nam!

Tyrnisatoa emme saa lainkaan:(. Luulimme, että puut tuhoutuivat kokonaan, mutta juhannuksen jälkeen alkoi tulla lehtiä ja nyt suurin osa puista on virkeän näköisiä. Ehkäpä sitten ensi vuonna saamme tyrnisatoa:). Onneksi viime vuonna tuli runsaasti, joten tyrninektaria on taas juotu flunssan torjumiseksi:)

Ihanat daaliat

2010-09-03T13:35:00.001+02:00

Viime talvena kirjoittelin tänne blogiin sarjan väreistä. Punaisen kohdalla otin esimerkiksi tarhadaalian, Dahlia hortensis. Pari päivää tämän jälkeen paraislainen daalia harrastaja Pasi Hurte´n otti yhteyttä ja kertoi omista daalioistaan, joita on satoja! Häneltä kuitenkin puuttui tämä maatiasilajike, jonka minä olin saanut tuttavaltani, joka oli saanut sen äidiltään Anttolasta. Tämä lajike sai sitten nimekseen `Anttola`. Laitoin keväällä juurakonpalan Pasille ja vaihtona sain hurmaavan vaalen punertavan`Turun tori` lajikkeen juurakon. Tämä nimi taas juontuu siitä, että kyseistä daaliaa on myyty leikkokukkana Turun torilla 50-60-luvuilla.

Viime kesänä ´Anttola´ kukki hurjasti ja kasvoi puolitoista metriseksi:). Tänä kesänä kasvu on ollut vaatimattomampaa kuivuuden vuoksi. Molemmat daaliat ovat matalahkoja ja kukkivat aika vähän. En ole kastellut, enkä lannoittanut niitä paljoakaa, siinä varmaankin vika. Kukat ovat kuitenkin todella ihastuttavia. Näyttää siltä, että nyt syksyn ja sateiden myötä, saan nauttia daalioiden kukinnasta vielä pitkään....

Tällainnen kasvien vaihto on mukavaa ja antoisaa:) Tutustuu uusiin ihmisiin ja saa uusia kasveja ja kuulee hienoja tarinoita. Blogin, Facebookin ja kasviharrastajien Klorofyllin kautta olen saanut paljon iloa:)

Syksyn tuntua

2010-09-01T18:57:00.005+02:00

Elokuu kääntyi syyskuuksi...pieni haikeus hiipii pintaan:(. Rakastan niin kesää.....:) Syksy on luopumista: Luontokin tekee sitä, menee lepäämään. Syksy tulee olemaan minulle aina haikea ja surullinen aika, koska tyttäreni menehtyi syyskuussa. Yritän kuitenkin muistaa aina hyviä asioita, joita minulla on paljon. Syksyisestä luonnostakin ja omasta puutarhasta voi nauttia. Värit ovat hienoja ja vahvoja, tuoksut korostuvat pimenevissä illoissa, kosteaa ilmaa on hyvä hengittää. Nyt on aika sytytellä kynttilöitä :)

Onneksi vielä jotkut kasvit jatkavat kukintaansa kuten asterit ja piiskut. Pensasmustikkakin saa hehkeän syysvärin ja melkoinen kuhinakin käy vielä kanadanpiiskun kukkasissa.

Beautiful blogger

2010-08-27T18:26:00.003+02:00

Sain ihastuttavan tunnustuksen toiselta bloggaajalta eli Mäntylän Ailalta. Lämmitti mieltä kovasti, kiitos :) Ehtona on, että valitsen itse mieleisiäni blogeja ja kerron jotain itsestäni. Tarvitsen siihen hieman aikaa, joten paltaan asiaan lähipäivinä:)

Perennapenkin laajennusta ja raakaa voimaa, jota ei ole;)

2010-08-25T14:02:00.008+02:00

Otsikko tuli vähän hupsun lainen, mutta kertoo asian ytimen. Koska minulla on fyysisiä rajoitteita, olen joutunut kehittelmään työtapoja, jotka eivät ole liian raskaita. Eivät nämä ehkä ihan uusia ideoita ole, mutta kerronpa kuitenkin:)
Ainoa asia, josta puutarhassa en pidä, on nurmikon ajelu. Siksi olen viitisen vuotta ahkerasti perustanut uusia perenna/pensasistutuksia. Nurmikon kaivaminen on lapiolla työlästä, raskasta ja hidasta. Olen ratkaissut asian niin, että käytän kaiken talouteen tulevan sanomalehden, pahvin ym. materiaalin kattamiseen. Kanttaan istutusalueiden reunat pari kertaa kesässä. Siitä taas tulee nurmikkotuppaita, jotka nurin käännettyinä ovat mainio paino katteille. Nyt katettuihin alueisiin voi jo ensi keväänä istuttaa kasveja tekemällä koloja katteeseen. Helppoa ja kätevää...pientä epämäärästä möykkyä joutuu hetken kestämään, mutta mitäpä se haittaa! Aina pitää olla jokin projekti menillään:)

Ylimmässä kuvassa näkyy, miten hyödynnän rikkinäiset ruukut. Sitten kantattu istutusalue. Katettu omenapuun alusta, johon aion ensi keväänä istuttaa ahomansikkaa. Alinna kuva alueesta, jonka katoin viime vuonna alkukesästä ja istutin kasvit syksyllä. Se on jo nyt hyvin rehevä:)

Kosmoskukka

2010-08-22T09:32:00.004+02:00

Tämän kesän kukkaloisto on ollut hienoa...ja nopeaa! Kuivuus on kyllä vaivannut kovasti, joten jotkut kasvit menettivät osan kukkinnastaan :(. Pitkä kuuma kesä aiheutti myös sen, että huomasin tarvitsevani lisää loppukesän kukkijoita. Sipulikukka tilaus on jo tehty:)

Yksi ilon aihe tänä kesänä on kyllä puutarhassa ollut ylitse muiden: Kosmoskukka, Cosmos Bipinnatus. Kylvin viime kesänä keräämiäni siemeniä suoraan maahan keväällä. Etupäässä aukkopaikkoihin, joita perennat eivät vielä ole täyttäneet. Näin säästyn rikkakasvien kitkennältä:). Kukinta on ollut huimaa. Parhaimmillaan ne ovat minua pidempiä ( 165 cm). Kun olen leikannut niitä myös maljakkoon, huomasin, että kukkaset haaroittuvat ja kukkivat entistä innokkaammin. Kuivuus ei ole vaivannut lainkaan. Ensi vuonna aion esikasvattaa osan, niin saan aiemman kukinnan.

Oman siemenkantani olen saanut entiseltä naapuriltani ja kanta on ollut heillä ainakin 50-luvulta. Kosmoskukka on kotoisin Mexikosta.....miten lie kulkeutunut iso-äideillemme tänne pohjoiseen. Itse jaan siemeniä eteenpäin ja toivon, että nämä vahvat maatiais kesäkukat leviävät mahdollisimman laajalle:)

Sadekuuroja

2010-08-10T17:36:00.009+02:00

Heinäkuu oli niin uskomaton, intiaanikesä! Kesä(siis tähän asti), joka muistetaan kuumuudesta ja ainakin osassa suomea, kuten meillä kuivuudesta. Minä muistan tämän kesän myös siitä, että ihana Poikaseni löysi elämänsä naisen ja kihlasi tämän:). Muistan myös sen, etten ole koskaan tarvinnut niin vähän vaatteita ja uinut koskaan niin paljon. Siitä myös, että olen ollut kotona koko ajan, sairauden vuoksi, mutta kuitenkin. Olen saanut nauttia kesästä rauhassa ja hartaasti. Hidas elämä on oikein antoisaa silloin, kun ei ole kipuja.....

Toissa yönä oli ukkosta täällä, muttei mitään vaurioita nytkään, onneksi! Monella tutulla on ainakin piha mennyt uuteen uskoon. Onneksi ihmisille ei käynyt kuinkaan:). Tänään on tullut jo neljä kuurosadetta ja se on tuntunut hyvältä, varsinkin luontoa ajatellen. Kukinta on ollut nopeaa ja tuntuu, ettei oikein ole mitään, mikä vielä kukkisi loppukesästä, paitsi kanadanpiiskut. Jos kesät lämpenevät....pitää miettiä myöhäisiä kukkijoita lisää, ehkäpä erilaisia liljoja:)

Huh hellettä!

2010-07-04T18:57:00.012+02:00

Hellepäivien ansiosta on monia uusia kasveja puhjennut kukkaan mm. harjaneilikoita, päivänkakkaroita, ketoneilikoita, valamonruusuja, päivänliljoja, kultahelokkeja ja ihana, lapsuudenkodistani tuttu jalokallioinen..... Joka ilta ( ja aamu) on tehtävä kierros, ettei vain mitään jää huomaamatta:). Martta- kissakin on jättänyt myyräjahdin....laiskottelu sopii säähän paremmin niin kissalle kuin emännällekin :) Hellepäivien parasta puuhaa on lukeminen puutarhan varjoisessa osassa! Kari Hotakaisen Ihmisen osa oli tämän kesän mielenkiintoinen lukukokemus: En ole koskaan nauranut ja itkenyt niin paljon kuin tätä lukiessa....

Sinivaleunikko

2010-06-27T07:55:00.004+02:00

Juhannuksen kunniaksi sinivaleunikko, Meconopsis betonicifolia, avasi uskomattoman hienon kukkansa :). Sen sinisyys on poutapäivän taivaan sineä! Kasvia on myös valkoisena, ks. aiempi teksti. Edes kovat sadekuurot, joita meillä oli eilen, ei saanut sitä nurin. Terälehdet hieman nuokkuivat ja kohta se oli taas täydessä loistossaan.

Tätä Kiinasta kotoisin olevaa kasvia pidetään hvyvin vaativana, puutarhurin taidonnäytteenä....jos se minulla menestyy, niin en usko;). Se ei siedä talvimärkyyttä, joten istutuspaikka kannattaa valita hyvin. Minulla se on aurinkoisella rinteellä. Kasvin kannattaa antaa myös siementää. Silloin kukkasia todennäköisesti putkahtaa joka vuosi. Kunnon lumipeite on hyvä talvisuoja. Muuta suojaa minullakaan ei viime talvena ollut. Jos haluaa esikasvattaa taimia kevättalvella, niin nämä tarvitsevat kylmäkäsittelyn. Sinivaleunikko ei myöskään pidä siirtelystä, joten kasvurauhaa....

Juhannus...sinistä ja valkoista

2010-06-23T20:49:00.004+02:00

Juhannuksen aika herkistää erityisesti kesälle. Johtuneeko siitä, että usein juhannuksen jälkeen vihreys tummenee, hento ja herkkä alkukesän vihreys häviää :( Pitää nauttia täysin siemauksin, tankata värejä, erityisesti vihreää kasvun väriä. Tämän vuoden kasvu on ollut hurjan rehevää. Nyt kukkii jo monia kasveja, jotka eivät aina ehdi juhannukseksi......

Otsikon sininen ja valkoinen tulee siitä, että minulla kukkii tähän aikaan kesästä runsaasti juuri sinisiä ja valkoisa kukkia. Juhnnusruusujen ja siperiankurjenmiekkojen, perinnekasvien lisäksi kuvissa on sinivaleunikkoja! Sininen ja valkoinen:). Sain pienet taimet viime syksynä ystävältäni Pirjolta, joka on uskomattoman taitava puutarhailija! Toivotaan, että saan nämä hienot unikot menestymään!

Ihanaa Juhannusta kaikille puutarhailijoille:)

Tuoksupuutarha

2010-06-18T13:33:00.007+02:00

Puutarhassa on kaikille aisteille jotain...Tällä hetkellä erityisesti tuoksut tulevat esille, sillä monet tuoksuvat kasvit kukkivat: Juhannusruusu, syreeni, illakko, paratiisililja, niin ja valkoisessa sarviorvokissakin on ihana tuoksu......Varsinkin illan tyyntyessä tuoksu on suorastaan huumaava. Martta-kissakin taitaa olla kiinnostunut tuoksuvista juhannusruusuista vai lieneekö myyrä vainussa :)

Kollaasihaaste: Sinistä ja punaista

2010-06-15T08:33:00.002+02:00

Osallistuinpa pitkästä aikaa kollaasin tekoon....sataa sataa aina vaan, joten ehtii olla täällä koneen ääressä;)
Ensin en ajatellut osallistua, koska punaisen ja sinisen yhdistelmä ei ole mieleiseni ....siiten aloin katsella kuvia ja vain yhdistellä. Sopivat värien sävyt istuvat lopulta kohtuudella, vai mitä? Viikon hajonneena ollut ruohonleikkurikin pääsi kuvaan kertomaan puutarhanhoidon "jarrupuolista".....

Puutarhasisustus

2010-06-11T16:04:00.005+02:00

Puutarhassakin on trendejä, kuten sisustuksessa ja pukeutumisessa. Puhutaan jopa puutarhasisustamisesta ja onhan siinä perää: Tilojahan rakennetaan ja sisustetaan kasveilla, kivillä, puulla ja monenmoisella rekvisiitalla. Veistoksia on käytetty jo vuosisatoja puutarhojen tunnelman luojina. Tavallisten lapionheiluttajien saavutettavissa eivät ihan hienoimmat taiteilijoiden tekemät veistokset ole, mutta monenmoista ihanaa ja mielenkiintoista voi löytää. Toivottavasti vain muoviset ja lasikuituiset tontut ym. kauhistukset jätetään kauppojen hyllyille. Hyvä maku on tietysti kovin henkilökohtaista ja melkein kaikki onkin sallittua ;).

Puutarhasisustamisessa suosin luonnon materiaaleja ja kierrätystä. Hauskimpia ja luontevimpia ovat tietysti tontilta löytyvät kivet ja " männynkäkkyrät". Vanhat peltiastiat, sankot ja saavit ovat myös hauskoja ja käytännöllisiä. Niihin voi kerätä kasteluvettä ruukkukasveja varten. Koska asun vanhalla maatilalla,myös maitotonkat pääsevät välillä puutarhaan kukkatelineiksi tai säilytysastioiksi. Keraamiset esineet ja ruukut ovat myös mieleeni. Sisareni on keraamikko ja häneltä olen saanut monia esineitä puutarhaan mm. auringon ja puutarhuripariskunnan kivenkoloon:). Lasten leikkimökissä ollut vanhasta ikkunasta tehty peili päätyi tänä kesänä kuistille humalan kaveriksi.

Sipulikukkia

2010-06-07T20:19:00.005+02:00

Kävikin niin, kun pelkäsin kaiken kukinnan menevän liian nopeasti ohi hellejakson takia, että kaikki hiiiiidastui....siis on ollut aika koleaa välillä. Se on hienoa, että on saanut nauttia tulppaaneista ja narsisseista pitkään tänä keväänä. Kaikella on näköjään aina puolensa:)

Kaikki kuvien ihanuudet ovat vielä kukassa, paitsi valkoinen pikarililja :). Minulla on samoja kasveja eri puolilla puutarhaa, joten kukinta jatkuu...varjossa vasta alkaa kun auringossa loppuu. Valkoinen tulppaani yllätti positiivisesti: Se on näyttävä, nuppu hurmaava ja kukinta kestää pitkään. Kukka on ylhäältä katsottuna kuin ruusu! Mikä parasta, myyrät ovat jättäneet tulppaanit rauhaan. Samaa ei voi sanoa kaikista narsisseista:(. Osa sipuleista löytyi mistä sattuu ylös kaivettuina ja kuivuneina....

Valkoisen hurmaa

2010-05-28T09:32:00.006+02:00

Valkoinen väri on niin ihana kasveissa:). Se on raikas alkukesästä ja loppukesästä iltojen pimetessä se hehkuu luoden salaperäistä ja romanttista tunnelmaa. Monet lempikukkani ovat valkoisia, kuten juhannusruusu ja runoilijan narsissi. Uskon, että moni muu jakaa mieltymykseni. Alkukesän kukkijoissakin on paljon valkoisia niin perennoissa kuin luonnon kasveissakin. Mikään ei ole ihanampaa kuin valkovuokko "matto" puiden alla tai valkoisten lemmikkien hentous tai tarhakylmänkukan loistelias kukka...tai omenapuun kukan herkkä kauneus! Näitä on niin paljon....Tuoksuja ei pidä myöskään unohtaa: Tällä hetkellä norjanangervojen tuoksu huumaa....

Kuvakollaasissa tällä hetkellä kukkivia Siilin pihalla. Kasvit ylhäältä vasemmalta: Luumu, kaukaasian pitkäpalko, narsissi, narsissi, kirjopikarililja, omena, marjatuomipihlaja, helmililja, miinan köynnös, narsissi, tuomi ja kaunokainen. Klikkaamalla kuvaa saat sen suuremmkaksi:)

Valkoisen hurma liittyy minulla myös kalusteisiin. Kuvassa työhuoneeni ikkunasta näkymä varjoisalle levähdyspaikalle istutusten keskellä. "Varjoauringon", siis laatoituksen tein viime syksynä vanhoista pihalaatoista, joita jäi kuistin rakentamisen myötä tarpeettomiksi.

Kevätkukkijoita, kierrätystavaraa ja suunnitelmia...

2010-05-25T09:50:00.001+02:00

Kesän tulo alkoi tuntua niin nopealta, että olen ihan hyvilläni, kun hieman viileni ja kasvu hidastuu. Alkoi tuntua siltä, ettei ehdi rekisteröidä saati kuvata kaikkea ihanaa, mitä maasta ilmestyy. Päätin taas, etten osta, vaihda enkä ota vastaan lisää kasveja......nooooh, kuinkas kävikään! Sama vimma kuin aina ennenkin ja olen istutellut ainakin 15 uutta sorttia puutarhaan. Onhan siellä vielä aukkoja, mihin istuttaa ja jos ei ole, niin teen:). Marjapensaiden välit katoin viime kesänä ja nyt niissä kasvaa jo monenmoista perennaa ja maanpeite kasvia. Päärynäpuiden alustat voisi vielä kattaa ja sinne vaan lisää kasveja, jihuu!!!!

Rantaan en halua muita kuin luonnon kasveja. Maalaituri ja kivikäytävät on vielä rakenteilla, mutta vähän olen jo siirrellyt sinnekin kasveja mm. keltakurjenmiekkaa ja mäkitervakkoa. Rentukat, paivänkakkarat, rantakukat, metsäapilat ja saniaiset, voikukat....niitä jo on :)

Hellettä

2010-05-17T11:42:00.001+02:00

On lähes mahdotonta ehtiä koneelle päivittämään tietoja, kun kesä tulla tupsahti:). Olen nauttinut täysin siemauksin ulkona puuhaamisesta: Istuttamista, kanttaamista, kitkemistä, ruukkujen siirtelyä....ja tietysti ahkeraa kuvaamista. Kaikki kasvaa nyt hurjan nopeasti. Tässä pari kuvaa tarhakylmänkukista, joiden kukinta alkaa jo olla ohi.....

Vihreää ja vihreää haastekollaasi

2010-05-03T15:20:00.000+02:00

Inkiväärin haastekollaasi pelkkien vihreiden käyttämisestä on äkkiä ajateltuna tylsä. Mutta ei, vihreässäkin on sävyjä hurjasti. Kevään vihreä on hehkeää vaaleaa, keskikesän tummempaa ja syksyllä tulee mukaan harmautta tai keltaisen ja punaisen vivahduksia. Eri kasvit ovat myös monenvärisiä vihreitä...liekö kahta ihan saman sävyistä :)

Vapun sääkatsaus;)

2010-05-02T13:10:00.000+02:00

Vapunpäivän aikana kuvasin kuistilta erilaisia sääilmiöitä! Eiliseen niitä myös mahtui aika monta. Kuvat on otettu vuorokauden aikan, viimeinen aamuyöstä tämän päivän puolella. Niin ja sateenkaari...pitäisköhän lähteä aarteen metsästykseen;)

Valpurin päivä

2010-05-01T11:44:00.000+02:00

Vapun/ Valpurin päivään minulla liittyy nykyisin enemmän haikeutta ja surua kuin iloa kevään tulosta. Tyttäreni toinen nimi on Valpuri.....Muistelen häntä taas yhtenä haikeana merkkipäivänä. Aikaa on kulunut vasta vuosi, seitsemän kuukautta ja neljä päivää, kun hän päätti lakata elämästä. Muistoissa on jo pilkistys ihania asioita, muistikuvia hyvistä yhteisistä hetkistä. Joka kerta, kun teen jotain puutarhassa, teen sen Nelli Valpurille:).

Kuvassa akryylimaalaukseni Elämän polkuja-sarjasta: Muistoja VI

Jäiden lähtö

2010-04-28T20:42:00.001+02:00

Kallajärven jäät alkoivat lähteä jo eilen, kun tuuli voimistui kovaksi. Tänään Puukonniemi oli jo kesä-asussa:). Loput jäät ovat pakkautuneet vastarannalle....se on ihan kiva juttu, koska laiturimme säästyi näin vaurioilta. Eilen vielä lokki paistatteli jäälautalla, tänään näin jo ensimmäiset västäräkit...siis vain vähän kesään:) Alimmassa kuvassa äsken otettu kuva kauniin päivän päätteksi, iltarusko ja pienenpieni viherrys jo pellolla....

Sinistä ja vihreää....kollaasihaaste

2010-04-26T14:10:00.004+02:00

Sinisen ja vihreän yhdistelmä on yksi hehkeimmistä. Veden, taivaan ja maan kasvillisuuden värit. Itselleni sininen on ollut aina mieleinen ja tärkeä väri, niin pukeutumisessa, sisustamisessa kuin työssäkin ( Sininen Siili). Vihreä on vieras kaikessa muussa, paitsi luonnossa. Varsinkin kevään hehkeä vihreä, kasvun ihmeen väri, saa aina uskomaan elämän jatkumiseen niin konkreettisesti kuin symbolisestikin. Kollaasiin otin pari kuvaa matkoiltani: Azoreilta, jossa sinisen ja vihreän yhdistelmä on suorastaan henkeä salpaava. Kristalli heijastaa kaikkia värejä, mutta kuvassa talven sinisyys on saanut pääosan. Oikealla kevätvuohenjuuren pikkuruisia lehtiä. Kevätkukista kaihonkukka on yksi lemppareistani. Sen sinisyys on niin kaunista ja ....kaihoisaa:)

Muita kollaaseja löydät Periferialife- elämää maalla blogista.

Martan kissanpäivät

2010-04-24T09:52:00.002+02:00

Martta-kissalla alkoi uusi vaihde, kun sää lämpeni. Ei tarvitse enää pelätä korvien paleltumista. Onneksi korvanlehdet ovat toipuneet ja sievä vaalea nukka on kasvanut niihin:) Martta viettää nyt suurimman osan ajasta ulkona....myyriä ja päästäisiä ilmestyy tasaiseen tahtiin rappusille. Martta on ehdottomasti paras myyränkarkotin, minkä minä tiedän;). Vesimyyrille se ei valitettavasti mahda mitään ja tänäkin vuonna osa nurmikosta on ikäviä multakekoja täynnä. Kuvassa Martta huilaa reissujen välillä:)

Kevätkuvia

2010-04-21T19:52:00.004+02:00

Tänään minun piti jatkaa haravointia ja loppujen vanhojen kasvustojen raivaamista....mutta, kuinkas kävikään! Huomasin kykkiväni kameran kanssa milloin minkin pikkuruisen kasvin alun luona. Siis tässä kokoelma kasveja, jotka pilkistelevät maasta. Tässä kasvit ylhäältä alkaen: Siperian unikko, sarviorvokki, raparperi, kultasahrami, kevätvuohenjuuri, isohelokki, tarhakylmänkukka, kaunokainen, sinivaleunikko, kevätkaihonkukka, akilleija, lumikärhö, helmililja, kevätsahrami.

Punaista ja vihreää...kollaasihaaste

2010-04-19T11:43:00.000+02:00

Kevään eteneminen....

2010-04-19T11:04:00.002+02:00

Lumet kyllä sulivat nopeasti, siis melkein, siihen nähden, miten paljon sitä on ollut. Nyt yöpakkaset hidastavat. Olemme voineet käydä vielä avannossa uimassa. Avanto on jo aika suuri, mutta jäiden lähtö ei taida Kallajärvellä olla ajankohtainen ihan vielä. Jää on muuttunut sinertäväksi...lokit hohtavat jäältä häikäisevän valkoisina. Samoin joutsenpariskunta, joka täällä pesii joka vuosi, on palannut ja harrastaa häälentojaan Puukonniemen ympärillä :)

Alemmassa kuvassa näkyy tämän hetkinen tilanne puutarhassa, varjoisimmilla puolilla. Haravointia vielä riittää, vaikka en sitä niin kovasti harrastakaan...ruohonleikkuri saa pitää huolen lopuista ja saapa nurmikko samalla ravintoa:). Kuvan altaan taustalle on tarkoitus rakentaa vesiportaat....joskus.

Kevään ensimmäiset orvokit

2010-04-19T10:52:00.003+02:00

Sorruin taas kerran ostamaan orvokkeja...heti, kun ensimmäisiä kaupasta löytyi:).Minulla on sarviorvokkeja, Viola cornuta, ja kylväytyneitä orvokkeja, joka puolella puutarhaa. Silti ostelen joka kevät ja hurmannun niistä:)

Mikäpä olisi niin suloista kuin orvokkien "piikkunaamat" hymyilemässä kohti. Kevättä siis rinnassa, kun vain lämpenisi....yöllä oli pakkasta, joten kevät etenee hitaasti.

Savua ilmassa.....

2010-04-16T16:58:00.001+02:00

Islannin tulivuoren purkauksen aiheuttama savuongelma on pysäyttänyt miettimään, mitä se voi aiheuttaa jakuessaan pidempään. Mitä se voi aiheuttaa luonnolle: linnuille, kasveille, koko kiertokululle, johon me ihmisetkin kuulumme. Lentämiseen liittyvät ongelmat ovat pieniä, jos aurinko peittyy pidemmäksi aikaa savuverhon taakse.....Toivotaan, ettei tule mitään pahoja ongelmia!

Omalla pihalla, harmaassa säässä ( ei taida nyt johtua savusta) kaikki näyttää niin ruskealta ja ankealta. Ruusupensaat ovat aika pitkään rähjäisen näköisiä. Ratkaisin ongelmaa, jos se nyt on edes ongelma, virittämällä pajuaitaa pensaiden eteen. Paikallinen halpiskauppa myi aitaa alle 3 €/kpl. Maisemoin myös kaivon niillä.... Muutenkin harrastan kaikkea luonnonmateriaalia, joten ne istuvat hyvin ainakin omasta mielestäni :). Keraaminen, hieman jo ränsistynyt keiju seuraa idänsinililjojen, Scilla siberica, pontevaa kasvua. Niin ja raparperihän se vasta hauska on:). Oranssinpunaiset omituisen näköiset ( kuin aivomassa? )pampulat putkahtavat maasta lähes ensimmäisiksi väriläiskiksi.
Kiviportaatkin näyttävät vielä niin paljailta....Kuistilta on kyllä kuvauksen jälkeen raivattu viime vuotiset humalan köynnökset pois.

Vihreää ja ruskeaa- haastekollaasi

2010-04-13T18:54:00.004+02:00

Tämän viikon haastekollaasi sopii hienosti tähän ajankohtaan. Maisemahan on etupäässä ruskeaa. Onneksi jo jotain pientä vihreää on näkyvissä: Pieniä helmililjojen ja sinililjojen piippoja. Krookuksista ja kevätkurjenmiekoistakin on jo pieni aavistus näkyvissä :)

Keltaista ja vihreää, kollaasihaaste

2010-04-06T17:58:00.010+02:00

Inkiväärin blogista huomasin jo jokin aikaa sitten kollaasihaasteen. Osallistuin jo kerran valkoisella kollaasilla ja nyt kevään kunniaksi tämä keltainen ja vihreä tuntui oikein ihanalta.....Ylhäällä vasemmalla vehnää, alhaalla vasemmalla kelloköynnöksen taimi, keskellä ja ylhäällä oikealla pikkunarsisseja alhaalla oikealla akryyli maalaukseni " Puutarha I" vuodelta 2007.

Keltaisia narsisseja

2010-04-05T09:23:00.003+02:00

Pitkäperjantai oli tähän mennessä lämpöisin päivä. Aurinko paistoi ja lumet alkoivat sulaa silmissä:) Oli ihan pakko alkaa laittaa kuistia kesäkuntoon. Olin onneksi ostanut pikkunarsisseja, Tete, useita ruukkuja. Istuttelin niitä koreihin ja suuriin ruukkuihin. Tetet ovat siitä hienoja, että kestävät reiluakin pakkasta ja kukkivat pitkään ulkona. Kukinnan jälkeen istutan ne maahan ja seuraavan vuonna ne kukkivat sitten maassa. Niitä alkaa olla jo aika paljon:) Muttei koskaan liikaa! Pidän kovasti kaikesta "risuisesta" :). Kuvassa onkin joitain niistä: pallo, pajukori , pajuliina ja koivurisuista tehty maljakko. Tuttava tekee taidokkaita koivurisutöitä. Sain suojaruukkuja eilen lisää. Niihin voi sitten asetella ikävät muoviruukut piiloon. Koivurisu on vielä kestävääkin. Paju/poppana liinoja on myynnissä putiikissamme Kähverässä( ks. linkki oikealla). Luonnonmateriaalit ovat täällä maalla mielestäni parhaita. Odotan innolla, saanko kivikäytäville risuiset portit, joihin köynnökset voisivat kiipeillä. Se riippuu taas siitä, miten puolison aika ja into riittää:)

Hyvää pääsiäistä

2010-03-29T15:37:00.008+02:00

Kevätauringon myötä saapuvat leikkotulppaanit, Tulipa, kauppoihin. Ensimmäisen suuren kimpun minäkin ostin heti kotiin. Voimallisen punaoranssin. Ne kestivätkin melko kauan , kun maltoin leikata kunnon imupinnat ja laittaa vain vähän vettä. Yöksi viileään vieminen lisää myös niiden kukinta-aikaa. Keittiömme on pohjoisen puolella ja sinne tarvitaan aina erityisesti lämpöisiä värejä. Joulun punainen taittuu nyt oranssiksi ja kohta keltaiseksi.....

Kuvan vanhan lipaston päällä on hurmaava Ritva Korhosen tekemä taidekaappi, joka saa minut aina hieman liikuttumaan. Kaapin hahmon kasvoilla valuu kyyneleitä ja hänen ilmeensä on muutenkin surumielinen. Sopii minun elämäntilanteeseeni oikein hyvin. Kaappi on hyvällä tavalla surumielinen. Elämässä on onneksi paljon myös iloisia asioita:) ja niihin kuuluvat tietysti sisustukseen, kasveihin ja puutarhaan liittyvät asiat.

Seuraavaksi hankin sitten somia Tete narsisseja.....siihen keltaisen vaiheeseen:).

Vasemmalla olevan kuvan perunanarsissit ovat levittäneet ihanaa tuoksuaan jo viikon ajan ulkokuistillamme. On aika kiva tulla kotiin, kun ne ottavat vastaan....

Metsäkauris pihalla

2010-03-24T19:11:00.002+01:00

Olen kuvannut näitä siroja metäkauriita olohuoneen ikkunasta parin päivän aikana. Uros tuli ensin tutkimusretkelle pihatielle ja sitten pikku hiljaa haaremi perässä;), siis kolme naarasta. Näitä otuksia en ole ennen tätä talvea nähnyt ja nyt saan seurata oman kodin ikkunasta niiden puuhia. Uskomatonta! Ne ovat hyvin arkoja, siksi olen kuvannut sisältä käsin n. 30-50 m päästä. Jos oven avaa, vaikka kuinka hiljaa mielestään, niin heti ne pakenevat paikaalta:(. Ylimmässä kuvassa variskin seuraa kiinnostuneena kauriiden puuhia. Ei taida variksellekaan olla ihan jokapäiväinen tuttavuus:)

Luulin, että kyseessä on jokin meille tuotu kauris, mutta erehdyin. Metsäkauris eli vanhalta nimeltään tarvas on kuulunut kauan luontoomme. Se hävisi 1500-1600 luvuilla kylminä kausina, mutta palailee nyt takaisin eri reittejä. Tosin tämä talvi on ollut rankka näille pienikokoisille kauriille. Nehän ovat vain hieman suurempia kuin vuohet. Paksu lumi vaikeutta niiden ravinnon hankintaa ja siksi ne tulevat asutuksen lähelle. Kuvissa näkee kuinka ne kuopsuttelevat maata löytääkseen jotai syötävää. Ne syövät näin talvella paljon myös varpuja ja pieniä puiden oksia. Kesällä ravinto on ruohopainotteista. Olemme antaneet niille myös porkkanoita ja omenoita...... Felix Saltenin tunnetun lastenkirjan Bambi on juuri tämä metsäkauris:)

Risuja ja kristalleja

2010-03-18T15:25:00.001+01:00

Lokakuun viimeinen päivä-teksti viime vuoden puolella sisältää kuvan kuistilta, jonka kattoon ripustimme viime keväänä kaadetun salavan suuren oksan. Siitä oksasta ripustelin sitten risupalloja, lyhtyjä ja kristalleja. Ajattelin, että siitä tulee hieno kokonaisuus, jonka vielä kruunaa humala, Humulus lupulus, joka seinustalta kasvaa katokseksi.....Idea oli ihan kiva aluksi, mutta kun humala kasvoi ja kasvoi ja kasvoi... ja peitti lähes kaiken! Nytkin kuistilla on valtavasti humalan voimakkaita oksia ja lehtiä, jotka eivät tippuneetkaan:(. Oksat ovat mielestäni hienon näköisiä talvella, mutta lehdet ovat tosi ikävän näköisiä. Kevään ensimmäisiä urakoita onkin riipiä koko hoito alas.

Risupallot ja kristallit sen sijaan ovat ihania! Ne ovat niin eri näköisiä riippuen säästä ja valosta. Kuvakollaasissa muutamä otos....värit ovat välillä uskomattomia, varsinkin kun kristalli heijastaa värileikkiä joka puolelle:)